Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Avoimuus/läpinäkyvyys  (Luettu 7131 kertaa)
0 jäsentä ja 2 vierasta katselee tätä aihetta.
mirka222
Vieras
« : 20.12.2007 18:44:15 »

En tiedä, mitä olisin tuohon otsikkoon laittanut, mutta olkoot. Onko kellään kokemusta siitä, että ihmiset näkevät mielialasi ns. lävitsesi, vaikka itse luulisit, ettei kukaan sitä huomaa? Varsinki syksyllä olen ollut tosi väsynyt ja kärttyinen, mikä ei yleensä kuulu luonteeseeni. No olen opiskelujeni ohella kioskissa töissä ja muutaman kerran asiakkaat ovat sanoneet esimerkiksi, että oletko herännyt väärällä jalalla tai että näin aamustako jo tuli ongelmia kassakoneen kanssa. Tämä on tosi kiusallista sillä olenhan asiakaspalvelutyössä. Kaverinikin ovat sanoneet, että minusta näkee heti, kun ottaa päähän. Hassu juttu sattui viime vkloppuna, kun olin kinastellut ystäväni kanssa miten jatkamme iltaa. Noh sitten kiukkuisena lampsin grillille, niin edessäni joku tuntematon tyyppi sanoi, että on vissiin ollut huono päivä, että minulle sopisi paremmin naurava ilme kuin myrtsi-ilme. Samoin yliopistolla opiskelukaverit ovat sanoneet kun olen voivotellut esim. väsynyttä oloa, että minusta huomaa ihan selvästi. Tämä on tosi kiusallista, sillä monesti olen kiukkuinen ilman syytä, ja yritän tietenkin peitellä oloani, koska en halua kohdistaa sitä toisiin ihmisiin, mutta varsinkin asiakaspalvelutyössä asiakkaat voivat ottaa tämän asian itseensä ja saattaa syntyä väärinkäsityksiä. Lisäksi minusta huomaa heti, jos en tykkää jostakin asiasta. Sitten, jos sanon pitäväni niin naamasta paistaa heti ns. valheet läpi. Olen luonteeltani tosi avoin, suora ja iloinen tyyppi, mutta joudun ongelmiin aina kun on vähän pahempi päivä tai joudun jonkun mieliksi sanomaan jotain, mitä en tarkoita. Eikä aina viitsisi olla niin suora, että loukkaisi jotain mielipiteillään, varsinkin pikkuasioissa Grin Löytyisiköhän syntymäkartasta/auroista jotain selitystä tälle asialle?
tallennettu
Bast
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 121



Profiili
« Vastaus #1 : 20.12.2007 23:34:41 »

Heij!

Suorapuheisuus on arvostettava asia!! Tähän maailmaan mahtuu liian paljon paskapuhetta. No joo, jos ei halua loukata ihmisiä sanomalla suoraan, niin sitten on voi voi, sillä no, jos vaikka saa hyvältä ystävältä lahjan, josta ei pidä, niin tunteeko ehkä tämä hyvä ystävä sinua ollenkaan, esim. Jos ei tykkää, niin sitten sanoo, että ei tämä nyt aivan minua ole.

Kaikki asiat on opittavissa. Musta näki joskus kaiken läpi. Sitten elämässäni tapahtui vaikka mitä, ja kaiken jälkeen olen kasvanut ja oppinut hallitsemaan ja tahdikkaasti esittämään mielipiteeni niille, joille sen tarvii tehdä. Tai oppinut ajattelemaan, että vaikka jokin asia ei ole minua, voi se silti olla kaunis ele tms, ja voin tavallaan pitää siitä, jos sen asian tms antaja on minulle tärkeä.

Eihän se ole huono juttu jos joku näkee sinun tunnetilasi. Itse aistin toisten tunnetilija varsin voimakkaastikin, vaikka he eivät sitä näyttäisikään. Se on etu, sitä oppii kohtelemaan ihmisiä niiden tunnetilojan kautta. Minusta on muiden nykyään vaikea saada juuri tunnetilaviboja, mutta kyllä ne herkimmät huomaa, tai sitten itse sanon niille, että nyt on huono päivä tms.

Niin, no, en tiedä vastaako tämä teksti suoranaisesti kysymykseesi, mutta toivottavasti jotain edes. Kyllä asioita pystyy oppimaan, oppii ajan kanssa olematta niin avoimesti tulkittavissa, ja myös kauniisti "valehtelemaan" että pitää esim. jostain lahjasta vaikkei pitäisikään. Se vie aikaa, mutta kyllä niihin oppii. Ja oppii säätelemään kaikkea, mitä maailmalle näyttää. Mutta on olemassa ihmisiä, jotka huomaa.

Mutta ei se mun mielestä niinkään huono asia ole, että on aito, ja peittämättä näyttää  tunnetilansa. Itse en siihen aina pysty, koska olen suht kyyninen ihminen.

Ok, kirjotan tätä aika väsyneenä, joten älä välitä, jos en kauhean selkeästi ilmaissut asiaani crazy2 Kysy vaikka jos vaikutan kovin epäselvältä...

 coolsmiley
tallennettu

"We can acccept god becoming man to save man, but not man becoming god to save himself"
Chandra
Astroholisti
*****
Viestejä: 2752



Profiili
« Vastaus #2 : 21.12.2007 00:07:21 »

 2funny

Voi veikkonen,kyllä näkyy,kosken tunteitani juuri peittele.
Tosin osaan kyllä esim asioidessani jossain olla ystävällinen ja iloinen,mutta en kykenisi enää asiakaspalveluun.
Se on minullekin ollut kokopäivä työtä eri aloilla vain.
No,onhan vieläkin tietyn tyyppistä asiakaspalvelua,mutta se on niin erilaista,kun ei paljon puhuta ja koko tilanne on niin rauhoittavaa.

Olen myöskin sitä mieltä,että tunteiden näyttämisessä ei ole mitään pahaa.On parempi,että sanoo rehellisesti,että valitettavasti on huono päivä,koska se näkyy joka tapauksessa.
Samaa avoimuutta odotan ystäviltänikin.
Olisi tosi kurjaa mennä vaikka kyläilemään,jos toinen jostain syystä väsynyt ja huonolla tuulella.Olen paljon kiitollisempi,jos soittaa minulle ja sanoo,että kuule,nyt on näin,sovitaanko toinen kerta.
Näin molemmat välttyvät epämukavasta tilanteesta.
Eikä ystäväni myöskään pahastu,jos perun jotain vedoten väsymykseen tai kärttyisyyteen.

Sehän on molemminpuolista toisen kunnioittamista ja myös luottamista,että tuo toinen sietää minua tallaisena kuin olen.
Olen sosiaalinen,kun saan itse päättää menoistani ja tykkään nauraa ja laskea leikkiä.Joskus menee jutut tyttöporukassa niin överiksi,että! Grin
Mutta kuka kärttyisellä ystävällä mitään tekee.
Ole ystävillesi vaan se,mikä olet,mutta kerro syy,etteivät luule sen johtuvan heistä.
Tuo asiakaspalvelu on hieman hankalampi juttu.Siinä kait pitää vain jaksaa.
Aitous ja rehellisyys kunniaan ja turha teeskentely ja nuoleskelu pois!
Silloin saat sitä myös takaisin roppa kaupalla! smitten
tallennettu

*Kide*
Astroholisti
*****
Viestejä: 2400


oinas, asc jousimies


Profiili
« Vastaus #3 : 21.12.2007 10:05:11 »

Minulla on arkiroolissa maski, jonka taakse kätken kaiken negatiivisen ja surullisen. Osa työtäni on pyrkiä luomaan ihmisille hyvä mieli ja hetken tauko arkeen. Työssänikin pyrin olemaan avoin ja vuorovaikutuksellinen, empaattinen, iloinen yms. Annan myös näkyä läpi tiettyyn pisteeseen asti väsymykseni, mutta yleensä piristyn itse touhutessa ja annan sen kyllä näkyä, ehkäpä jopa sanonkin kuinka kivaa oli vaikka olo oli alussa kurja. Myös jos olen kipeä, kerron sen avoimesti ja toimin sen tilanteen mukaan. Eli maskilla "suojaan" asiakkaitani omilta negaatioiltani  Wink
Omassa pikkuelämässäni taas en peittele yhtään miltä tuntuu, näkyy kuulemma kilometrin päähän ja kuulee askelten äänistä mistä tuulee  2funny
tallennettu
Esmiralda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5772


Minne tie vie...


Profiili WWW
« Vastaus #4 : 28.12.2007 15:42:06 »

Avoimuuden voi ajatella monella lailla.

Tietty avoimuus näkyy joidenkin henkilöiden kasvoilla. Kuten siskoni, joka tuossa kävi. Luen kasvoilta hänessä kyllä aika paljon. Huulet jo osoittaa hyvin herkästi, jos jokin asia on vastenmielinen. Sehän on ihastuttavaa!

Joku on sanonut minusta, että kasvoiltani ei voi lukea, vaikka sydän olisi hajonnut. Ehkä minulla on sellainen kuminaama!  Grin

Mutta olen ihmisten kanssa lapsellisen avoin. En ehkä tunne käsitettä 'outo' ja 'tuttu' ihminen.

Kun lähdin nuorena maailmalle ja astuin laivaan, olin siellä kohta kuin kotonani, juttelin kaikkien kanssa kuin olisin heidät aina tuntenut. Toisenluontoiselle matkakaverilleni se oli aivan outo juttu. Hän sanoikin: -Voi sinua raukkaa! Jos sinä olet noin avoin, niin kyllä maailma kohtelee sinua kaltoin.

Häh! Se meni toisesta korvasta ulos. Jatkoin avoimuuttani, rehellisyyttäni ja kas kummaa! Maailmalla oli aina syli avoinna minulle.

Joskus sanoin uskoni mukaan, että avoimuus on myös hyvä ase tai kilpi! Kun ei ole mitään piilotettavaa, ei toiset pysty iskemään!

Satuin muuten tapaamaan kerran filosofian päivillä tuon samaisen matkakaverin 27 vuoden päästä, sattui istumaan vierelläni. Huh Järkytyksestä toivuttuani kerroin hänelle tuon hänen lausumansa lauseen. Hän nauroi ja sanoi: - Et varmaan uskonut minua. Ja hyvä oli ettet uskonutkaan. Olen minäkin jo vähän oppinut raottumaan!  Wink

Siis avoimuutta ja avoimuutta. On jo avoimuutta kirjoittaa tänne foorumille omia ajatuksiaan. Sillä luulen, että paljon enemmän on heitä, jotka vain hiljaa tuossa lukevat näitä, mutta eivät tohdi kirjoittaa. Haluaisin ojentaa käteni ja rohkaista: -Tule mukaan vain. Tämä on ihan mukavaa!  Cheesy
tallennettu

Nousu Skorpioni (Jousimies)
Chiron Skorpioni
Aurinko, Venus ja Merkurius Rapu
Kuu Kalat       
Pluto ja Saturnus Leijona
Jupiter Jousimies
Mars Neitsyt
Neptunus Vaaka
Uranus ja Ceres Kaksonen

Maya, Punainen Itsevallitseva Kuu
Kiinalainen Rotta
Kelttiläinen Omenapuu

OLLAAN IHMISIKS
mirka222
Vieras
« Vastaus #5 : 28.12.2007 20:55:18 »

Tuo on hyvä pointti Esmiralda: "Joskus sanoin uskoni mukaan, että avoimuus on myös hyvä ase tai kilpi! Kun ei ole mitään piilotettavaa, ei toiset pysty iskemään!" . Se on kyllä hyvä puoli avoimuudessa Smiley Se on vaan huono asia, että ihmiset voivat käsittää väärin esim. huonon päiväni ja ottaa sen henkilökohtaisesti. En kuitenkaan ihan jokaiselle hyvän päivän tutulle jaksaisi alkaa selittämään, että nyt on huono päivä. Ehkä voisi myös ajatella, ettei kukaan ole aina hyvällä päällä ja että kaikkia ei tarvitse miellyttää :Smiley Suuttukoot, jos ovat suuttuakseen.
Pomoni on kyllä melko pikkutarkka, ja jos asiakkaat alkavat valittamaan huonosta asiakaspalvelusta, taitaa potkut olla lähellä Grin. Miten tätä "maskin" käyttämistä pystyisi käytännössä harjoittelemaan?
tallennettu
Esmiralda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5772


Minne tie vie...


Profiili WWW
« Vastaus #6 : 28.12.2007 21:07:30 »

Älä huoli!

Kyllä elämä opettaa! Omat asenteet ja toisten asenteet! Iskut ja irvistykset!

Mutta ole vielä avoin ja antaa palaa!  Cheesy
tallennettu

Nousu Skorpioni (Jousimies)
Chiron Skorpioni
Aurinko, Venus ja Merkurius Rapu
Kuu Kalat       
Pluto ja Saturnus Leijona
Jupiter Jousimies
Mars Neitsyt
Neptunus Vaaka
Uranus ja Ceres Kaksonen

Maya, Punainen Itsevallitseva Kuu
Kiinalainen Rotta
Kelttiläinen Omenapuu

OLLAAN IHMISIKS
pagan
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 52


Profiili
« Vastaus #7 : 29.12.2007 02:35:31 »

Tätä ketjua lukiessa tuli ihan ensin mieleen se sanonta, että
"Rehellisyys ilman rakkautta, on julmuutta."

Ja toiseksi tuli mieleen, että asuin kerran kahdeksantoista vuotta erään naisen kanssa saman katon alla, ne oli elämäni ensimmäiset kahdeksantoista vuotta, ja hän oli kyllä tosi avoin ja rehellinen, ja sanoi suoraan. Minusta ei jäänyt yhtään soluakaan niiden vuosien aikana, jota ei olisi kommentoitu, arvosteltu, puitu, pilkattu, naureskeltu, haukuttu.

Kolmanneksi tuli mieleen, että mikä olisi se vaihtoehto sille, että ei tarttis sanoa suoraan, silloin kun siltä tuntuu. Tai ehkä se riippuu siitä, mistä asiasta on kyse. Kyllä ihmisellä pitää olla mielipiteitä, että ei ole ihan tuuliviiri, mutta ne mielipiteet minusta voisi liittyä juuri arvoihin, johonkin syvempään, tärkeään, sellaiseen, jossa joko tuhotaan tai pelastetaan elämää.
Ei kait joka paidan väristä tai sukkien kuosista tarvitse olla niin vahvaa mielipidettä, että se tarvitsee aivan ehdottomasti tuoda julki, varsinkin jos se on vähemmän kehuvaa.

Ehkäpä siinä on joku viisaus, joka sen hallitsee, että mikä on se paikka, jossa aivan ehdottomasti pitää tuoda julki se, mikä ehkä sisältää totuuden, ja milloin voi asiat jättää omaan arvoonsa.
Yleensähän, mitä ahdistavampi, vaikeampi, ja järkyttävämpi asia, sitä hiljaisempia ihmiset ovat. Ei oikein löydy sanoja enää.
Ja hyvä niin, joskus on ihan hyvä olla hiljaa.

Yleensä nämä sanomiset ja sanomatta jättämiset menee aika hierarkisesti. Sille, kenestä ei ole oikeastaan mitään vaaraa, niin sille kyllä uskaltaa sanoa pienestäkin, mutta mitä enemmän valtaa sillä toisella on omaan elämään, niin sitä enemmän jättää sanomatta suoraan. Se on tietysti ihan itsesuojeluvaistoa, vaikka se aiheutettu vaara, tai haitta elämään ei olisikaan edes kovin vaarallista, ainakaan fyysisesti, ehkä taloudellisesti, tai jollain muulla tavalla.
Myöskin tapakulttuuri ja kirjoittamaton laki, uskomukset, ovat esteenä, kun tulisi se paikka, että haluaisi, ja ehkä pitäisikin sanoa vastaan tai suoraan. Tässä hierarkiassahan miehet ovat siellä ylimmällä pallilla.

Jos hieman viittaa tämän päivän lisäksi edellisiin vuosikymmeniin, niin aivan sata varmasti naisille ja nuorille, ja lapsille sanottiin suoraan kaikenlaista, ulkonäöstä, pukeutumisesta, käyttäytymisestä, sukupuolikäyttäytymisestä ja ties vaikka mistä, mitä ei kuunaan päivänä olisi kukaan uskaltanut sanoa miehille.

Ja sitten tietysti kaikki muut instituutiot, ja sosiaaliset hierarkiat, aina lääkäreistä oikeuslaitoksiin, ja mitä näitä kaikkia tämä maailma on täynnä.

Muistan erään aikaisemmasta elämästä (siis tästä elämästä, mutta vuosia aiemmina)olevan naispuolisen ystävän, joka oli ylpeä siitä, että hän oli rehellinen ja sanoi suoraan. Mutta kun hänen kanssaan tuli niin paljon sitä aikaa vietettyä, niin huomasin kyllä hänellekin ne ihmiset, joille hän oli kuuliainen, eikä todellakaan sanonut suoraan, vaikka oli pari kertaa sellasia tilanteita, että oikein ihmettelin, että eikö tuo nyt mitään sano.

Tiedostan itsessäni tänä päivänä erittäin hyvin tämän "pelkuruuden", jota inhoan ja häpeän.
Myöskin kun tätä ilmiötä alkaa tarkkailemaan, niin ne selitykset sille, että en nyt tuolle miehelleni, tai sille lääkärille, tai tuolle "minua ylempänä, vahvempana" olevalle sanonut suoraan, niin ne selitykset ovat monesti äärimmäisen mielenkiintoisia.
Esim. "Minä annoin sille anteeksi." tai "En minä noin pienistä välitä", tai "Minä yritän välttää riitaa", " En viitsinyt", " En raaskinut", "En halunnut loukata"(vaikka sitten samasta asiasta kyllä haluaa loukata, kun kohteena on joku vaarattomampi ihminen),
Jotenkin siinä vaiheessa puetaan tällainen kristillinen, hyveellinen kaapu päälle, että en tehnyt sitä, kun olen niin hyvä ihminen.

Ja sitten seuraavalla viikolla lyödään koiraa, ja ollaan taas niin rehellisiä.

 police knuppel2 angel

Se rehellisyys on kyllä vaikea taiteen laji. Ainakin minulle.  Wink
tallennettu

"Suojelemme vain sitä, mitä rakastamme.
Rakastamme vain sitä, minkä ymmärrämme.
Ymmärrämme vain sen, mitä meille opetetaan."
                         Robert Dione, luonnonsuojelija
*Kide*
Astroholisti
*****
Viestejä: 2400


oinas, asc jousimies


Profiili
« Vastaus #8 : 29.12.2007 12:18:27 »

"rehellisyys ilman rakkautta, on julmuutta"
Onpa hyvin kiteytetty  Shocked ja juuri tuo kuvaamasi kokemus naisesta,joka taisi varsin raadollisella tavalla kerto mielipiteensä kaikesta, on rehellisyyttä ilman rakkautta. Jos  toista rakastaa, häntä myös suojelee... asettelee rehellisen mileipiteensä vähemmän piikkiseen muotoon ja ehkä katsoo myös hieman läpi, jotta toinen voi toteuttaa itseään  angel vaikkapa eri värisissä sukissa tai jännässä uudessa kampauksessa  smitten
tallennettu
Ave^^
Vieras
« Vastaus #9 : 21.02.2008 10:50:53 »

Lainaus
Joskus sanoin uskoni mukaan, että avoimuus on myös hyvä ase tai kilpi! Kun ei ole mitään piilotettavaa, ei toiset pysty iskemään!
Puhuin juuri jokin aika sitten tästä kaverilleni. Nousi heti silmiin tuo lause, että jokuhan ajattelee samalla tavalla!  Smiley

Isäni on aina nähnyt lävitseni. Siksi minun on välillä ollut vaikea ymmärtää, että muut ihmiset eivät näekään niin hyvin. Sillä hän näkee aina sinne syvälle. Häntä en ole koskaan pystynyt huijaamaan ja olen todellakin ihmettellyt miten helposti muita taas pystyykään huijaamaan. En silti ole lähtenyt sille tielle (vielä), haistan siitä polusta vain ahdistusta.

Mutta se siinä on, että isäni sanoo kaikki asiat suoraan. Ja se sattuu, sillä hän osaa mennä juuri sinne kaikkein kipeimpään nurkkaan. Mutta ei, en koskaan vaihtaisi sitä pois, olen todella kiitollinen, että on olemasssa ihminen joka on auttanut minua näkemään omat huonot puoleni, se on siunaus. Välillä, jos hänellä on huono päivä, hän puhuu TODELLA julmastikin, ja monesti on saanut minut itkemäänkin. Viime päivinä tajusin kuitenkin, että hän on tässä maailmassa ainut ihminen, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Vaikka hän aina saarnaakin siitä, että minun pitäisi olla vahvempi, hän silti hyväksyy sen, että olen välillä (tai useammin) heikko. Ei hän suoraan sitä sano, mutta rivien välistä ja käytöksestä tulee esille. Toista on taas ne ihmiset, jotka hymyilevät ja imartelevat - he vaativat ihmisestä jotain ihmeellistä täydellisyyttä, eivät uskalla antaa inhimmillisyydelle valtaa.

 smitten
tallennettu
Esmiralda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5772


Minne tie vie...


Profiili WWW
« Vastaus #10 : 21.02.2008 11:38:28 »

On varmaankin vähän eri asia olla avoin itsellensä, huomata omat viat, sanoa niistä ja nauraa, olla rehellinen itsensä kanssa.

Mutta voiko olla avoin maailmalle samalla, vastaanottaen. Se voi olla toinen juttu.

Rehellinen voi myös olla itse itsensä kanssa, kurittaa ja kritisoida itseä.

Mutta voiko olla rehellinen ympärisölle sitä osoittamalla ja kritisoimalla? Ihminen on hyvin subjektiivinen olento. Ajatus ympäristöstä on vain mielipide. Ja niitä ei kyllä tule viljellä mielinmäärin. Jos tuhannet 'rehelliset' mielipiteet törmäilisivät siinä, niin kuka jaksaisi elää.

Ja ihana tuo ajatus; rehellisyys ilman rakkautta on julmuutta. Pitänee paikkansa, vaikka sitäkin voi analysoida hyvin monelta kantilta, kuten tuossa edellä.

Joskus kauhistun sitä, kun opetetaan kritisoimaan kaikkea. Kuitenkaan kritiikkikään ei anna mitään (mikä on sen perimmäinen tarkoitus), jos siinä ei ole mukana rakkautta.

tallennettu

Nousu Skorpioni (Jousimies)
Chiron Skorpioni
Aurinko, Venus ja Merkurius Rapu
Kuu Kalat       
Pluto ja Saturnus Leijona
Jupiter Jousimies
Mars Neitsyt
Neptunus Vaaka
Uranus ja Ceres Kaksonen

Maya, Punainen Itsevallitseva Kuu
Kiinalainen Rotta
Kelttiläinen Omenapuu

OLLAAN IHMISIKS
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: