Luulisin kertomasi perusteella, että sinulla on vielä luopuminen eli surutyö hiukan kesken. Oman lapsen kuolema on suurin murhe, jonka ihminen voi kohdata ja se vaatii aikaa käsittelyyn. On mahdollista, että unet saavat sinut ajattelemaan poikaasi ja se taas tuo uusia unia eli ne tukevat toisiaan. Tällä tavalla varmaankin yhä käyt läpi luopumisen prosessia hyvin terveellä tavalla. Nauti toki unistasi ja poikasi kohtaamisesta unimaailmassa, kun valvemaailmassa unista huolimatta osaat luopua omaan tahtiisi. Omaa lasta ei koskaan unohda, mutta joskus tulee se päivä kun on päässyt surun yli. Eri ihmisillä prosessi menee eri tavalla, joten kaikki eivät käy surua läpi unien kautta. Sinä olet mielestäni saanut erittäin inhimillisen ja turvallisen tavan luopua suuresta menetyksestä. Et vaikuta huolestuneelta unistasi eikä sinun kannata niistä huolestuakaan. Asiat vievät aikansa.