seuraava »

[taiska]

Pakko oli kommentoida tuosta lentoon lähtemisestä, että sitähän se juuri on 40 jälkeen  . Jotenkin uskaltaa heittää ne "maassa" pitävät kahleet ja kuunnella itseään ja juuri tästä "lentoon" lähtemisestä ne minun mielestä ne vaikeudetkin johtuvat, kun tilanne pitää pystyä sisäistämään olevaan hetkeen  . Kun on viisaita ihmisiä ympärillä se käy helpommin, kun saa kannustusta ja ymmärrystä, mutta jos ympärillä on vanhoihin kaavoihin kangistuneita yksilöitä jotka yrittävät estää kaikki muutokset ja pitävät toista ja toisen ajatuksia vain "hormonien" temppuiluna, niin huh....vaikeuksia luvassa ! Olen todella kiitollinen omista rakkaistani ympärillä sillä kukaan ei ole teilannut ajatuksiani ja muutostani  SE tuntuu hyvältä 

[Elämänilo]

.... Jotenkin uskaltaa heittää ne "maassa" pitävät kahleet ja kuunnella itseään ja juuri tästä "lentoon" lähtemisestä ne minun mielestä ne vaikeudetkin johtuvat, kun tilanne pitää pystyä sisäistämään olevaan hetkeen 

Hei "taiska"

Lennokasta menoa on ensin n. 25-ikävuoteen saakka,
sitten viimeistään tulee rauhoittumisvaihe
- parisuhteen vakiintuminen,
yhteisen asunnon hankkiminen,
perheenlisäyksestä haaveileminen/toteuttaminen ....

Kypsempi lennokkuus tulee
40-kympin molemmin puolin

Mitä minusta tulee "isona"
Mitä olen tähän mennessä saavuttanut
Mitä haluan vielä saavuttaa
Olenko valmis uusiin saavutuksiin

Itse aloitin uuden ammatin opiskelun n. 36 v:na ;
uskaltauduin etä/lähi-opiskeluun
vieraalle paikkakunnalle 4-vuoden ajaksi
Muutoksen halu oli niin valtaisa,
että voitin jollain tavalla itseni
- tuntui siltä, että mikään ei estä minua
toteuttamasta tätä tavoitettani
- tämä vaati myös aviopuolison
osallistumista lasten hoitoon,
joka oli varmasti suurin mullistus

Uskalsin irrottautua tutusta ja turvallisesta
- itselleni tämä oli merkittävä "kynnys"
- muistan kuinka itkin erotuskaani lapsistani
opiskelun alkuvaiheessa,
kun astuin ensimmäisen kerran junaan


A I K U I S E N   T U N N U S M E R K I T

1. Aikuinen ymmärtää, että finaali on koko ajan päällä,
hän tajuaa, että mennyt on mennyttä.

2. Aikuinen elää keskellä sitä, mikä on totta

3. Hän tietää, että ei ole vanhoja hyviä aikoja.
Hän uskoo, että tärkein ei ole vielä tapahtunut elämässä.

4. Hän tajuaa sen, että jokainen meistä tekee parhaansa.
Hänellä on armoa, huumorin ja suhteellisuuden tajua.

5. Aikuisuus alkaa sinä päivänä,
kun lopettaa vanhempiensa syyttämisen.


Matti J. Kuronen - Luento: Aikuisuuden alkeet


Elämänilo

[Chandra]

Viisauksia kirjoittelee Kuronen.

Hän uskoo,että tärkein ei ole vielä tapahtunut elämässä.
Tuo kolahti jotenkin erityisesti ja siihen minäkin uskon ja aavistelenkin näin olevan.

Myös tuo 4.kirjoitus on mielestäni totta.Nuoremmat ovat joskus aika armottomia,kun omaa kokemusta ei välttämättä vielä ole siitä,että kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut,vaikka parhaansa on yríttänyt.
Myös jyrkkyys.Esim.tuota en ikinä antaisi anteeksi,tai minulle ei kävisi noin.
Onhan sitä itsekin joskus ollut nuori ja ajatellut monista asioista hyvinkin jyrkästi.
Parhaat lasten kasvattajatkin löytyvät yleensä niistä,joilla ei ole omia lapsia.
Tämä pätee niin monessa muussakin.

Ja onhan meilläkin vielä ikä-ihmisten sisäiseen,hiljaiseen viisauteen pitkä matka.

[May]

44-vuotiaan taivaleeni on nyt kestänyt melkein päivälleen 10 kuukautta, enkä ole todellakaan kokenut itseäni mitenkään erityisen onnettomaksi.
Paljon vaikeampia vuosia on takana, nuorena kun tuli lyötyä päätä seinään kerta toisensa jälkeen kun nyt varttuneempana jo ymmärtää kättäytyä toisin - tai sitten vain pää on tullut pehmeämmäksi kaikkien kolhujen myötä. 

Mutta, onhan tämä(kin) jonkinlainen elämän taitekohta. Vanhuutta kohti mennään huimaa vauhtia ja ajan rajallisuuden tiedostaa yhä kipeämmin.

[Elektra]

Sellainen sivulause tuli tuosta Mayn vanhuuteen valmistautumisesta (mitä minä en ole vielä huomannut alkaa edes ajatella - vaikka minusta onkin tämän kevään aikana tulossa jo mummopuoli )

jotta

kun olin kolmisen vuotta sitten vanhuuden psykologian kurssilla, niin siellä nousi esille merkittävä eroavaisuus amerikkalaisen ja suomalaisen uskomusmaailman välillä:

Kun kypsässä (tai ylikypsässä) oleva ihminen piirtää elämänkaarensa käyränä, jossa käydään läpi koko tähänastinen, eletty elämä...siten että kurjin kohta on nollatasolla ja sitten paremmat elämänvaiheet puolestaan käyrällä kymppitasoon asti...

*niin amerikkalaiset ikäihmiset kokevat elämänsä huippukohdaksi noin 35-40 vuoden iän, minkä jälkeen käyrä on alkanut laskea...

*kun taas suomalaiset ikäihmiset pitävät tämänhetkistä elämäntilannettaan koko elämänsä parhaimpana aikana - vaikkapa olisivat jo miten fyysisestikin huonossa kunnossa..