Tuttu on tunne minullekin. Sunnuntaina alkoi jo vatsaan koskea, kun tiesi
kokonaisen työviikon olevan edessä. Joskus tuntui sitten työmatkalla niin
ahdistavalta, että alkoi oksettaa. Olin asettanut itselleni aikarajan, minne
asti on rahan takia jaksettava . Paikkakunnallani ei niin vain työpaikkaa
vaihdeta, ja on tuo ikäkin...
Mutta elämä puuttui peliin, minut kiidätettiin työpöytäni äärestä eräänä
päivänä sairaalaan, homma oli niin käynyt sydämen päälle.
Nyt olen kotona ensin sairaslomilla, sittemmin päivärahalla, olen tinkinyt
vaatteista, harrastan halvemmasti, teen kotona edullisia ruokia, kuuntelen
kaunista musiikkia, ulkoilen ja rakastan luontoa. Sydämeni ja minä voimme
tänään hyvin.
Voimia sinulle päätöksessäsi, onhan toki elämän suuresta asiasta kysymys.
Jos muutoksia ei voi tehdä työ-olosuhteisiin, niin ne täytyy ennemmin tai
myöhemmin tehdä sisäistä ääntä ja omaa elimistöä kuunnellen