seuraava »

[T-H]

Nousuneitsyenä tuli mieleen kun mun tulkinnoissa on, että Nousu :nä olen täydellisyyteen pyrkivä. Kylläpä tämä pitää paikkaansa, ainakin työssäni - kuvallisessa ilmaisussa.

[julyette]

Onnea Fenix-linnun matkallesi!

Kiitos Minerwa. 
Hauska ilmaus, herätti oudon tunteen, positiivisella tavalla syvällä sisimässä, mistä ei kuitenkaan saa kiinni. 
 

Tuuli-Hiuksissa,
olen myös      ja mieletön perfektionisti asiassa kuin asiassa. Toisinaan se on ihan hyvä, niin kuin juuri työssä, mutta on siinä huonotkin puolensa. Ehkä pitäisi noudattaa Utrion kirjassaan Ruusulaakso olevaa viisautta: "Täydellinen on täydellistä vasta sitten kun siinä on virhe". 

[linjalla]

Missään nimessä  saturnus-haaste ei ole pelkästään negatiivinen vaan siihen sisältyy aina myös kasvun mahdollisuus. 

olen joutunut hakkaamaan päätä seinään työelämässä, eri tavalla tosin. Omalla kohdallani kaikella on ollut kyllä merkityksensä: vastoinkäymiset opettavat aina jotakin ja avaavat tarvittaessa silmät myös sille tosiasialle, että jossain vaiheessa elämäänsä on valinnut väärän tien. En sano, että sinun kohdallasi olisi niin, mutta kannattaa sitäkin miettiä

  - niin kuin ei muutkaan planeetat - ei missään nimessä kiusaa meitä huvin vuoksi, vaan näyttää tarpeen tullen missä ollaan hakuteillä. Mielestäni minkään planeetan mukana tuomat haasteet ei ole koskaan negatiivisia (vaikka siltä silloin tällöin tuntuukin).  -aspektit natalissa tosin viivästyttää (kehitys yleensä vasta keski-iän tuntumassa). Mutta mikä kiire meillä oikeastaan on? Elämä jatkuu keski-iän jälkeenkin. Tai  -ihmisillä se vasta silloin kunnolla alkaakin ( ovat nuorena vanhoja ja vanhoina nuoria).

[Ajatus]

-aspektit natalissa tosin viivästyttää (kehitys yleensä vasta keski-iän tuntumassa). Mutta mikä kiire meillä oikeastaan on? Elämä jatkuu keski-iän jälkeenkin.

Niin - tottahan tuokin. Kiitos lohdutuksesta! Tässä yli kolmekymppisenä itsekin pähkäilen uutta suuntaa työelämälleni.

Tässä ketjussa tuntui olevan muutamakin, jolla on tai kuutosessa. Itselläni on ja kuutoshuoneen Saturnus, joka on T-ristin kärkenä, mutta ei kuitenkaan kontaktissa MC:hen ja askendenttiinkin se tekee kivasti kolmion. Kuitenkin tunnistan tuon "viivästyneen kehityksen" ainakin, jos puhutaan uran luomisesta tai vastuunotosta. Lisäksi MC:llä (neliössä -aurinkooni) ei todellakaan ole selkiyttänyt urasuunnitelmia - päin vastoin. En ole koskaan elämässäni tiennyt, mikä minusta "tulee isona". Myöskin lahjakkuudet hajautuvat niin, että moni asia luonnistuu, mutta missään en koe olevani huippuhyvä.

Kuitenkin nyt, kun olen "näin vanhana" (heh) opiskellut taas uusia aloja ja asioita, koen että tähänastisen elämänkokemuksen myötä ymmärrän niitä paljon syvällisemmin. Prinsessa Victorian kihlattu Daniel sanoi jossain haastattelussa, jossa ihmeteltiin heidän pitkää kihlausaikaansa, että hän on tarvinnut tämän ajan. Ehkä minäkin olen tarvinnut tämän ajan - ilman tähänastista kokemusta tuskin opiskeluni olisi näin tehokasta. Ja ilman tähänastista kokemusta ja ikää olisin valmistuessani (jos nyt tutkintoa lähden suorittamaan) ollut niin nuori, että siitä tuskin olisi ollut alan työtehtävissä suurta etua - ehkä päin vastoin. Saa siis nähdä, mihin vielä päädynkään!

[Minerwa]

Ajatus, kirjoitit jälleen sanoiksi sen, miten itsekin koen tämän aikuisopiskeluni 

Olen nimenomaan tarvinnut kaikki nämä vuodet kasvaakseni ihmisenä ja ratkaistakseni oman  -haasteeni, jota 4. huoneen sijainnilla olen kantanut mukana lapsuudesta asti (joku voisi sanoa, että myös karmana - ehkä niinkin)...

 

Itseluottamukseni ei kertakaikkiaan olisi riittänyt nuorena näin ison askeleen ottamiseen, ja vaikka olisinkin sen ottanut, en olisi ollut valmis, en tarpeeksi tietoinen omista motiiveistani ja kiinnostuksenkohtaistani, ja siitä, mitä haluan harrastaa ja mitä taas tehdä työkseni. Oli helppoa tehdä ns. "helppoja" ratkaisuja silloin. Nuorempana myös ihmissuhteet työllistivät ihan eri tavalla; nyt aikusena elämä on tasaisempaa, vaikka omat ongelmansahan tässäkin ajanjaksossa on. Oikeastaan lähdin tähän opiskelujuttuunkin mukaan kriisin myötä. Se oli se potku eteenpäin! Nytkin vielä aloittamiskynnys oli korkea ja päätöksen tekeminen nosti päivänvaloon yllättäviä tunteita, niitä samoja, jotka aiemmin olivat estäneet tälle tielle lähtemisen    En vieläkään tiedä, mitä tästä loppujen lopuksi tulee ja miten saan kaikki käytännön asiat järjestymään, mutta nautin kovasti juuri tästä ihanasta keskeneräisyyden tilasta. Tärkeintähän on se, että on uskaltanut lähteä toteuttamaan unelmaansa ja etenemään valitsemallaan tiellä. Mitä sitten, vaikka se tie olisi pitkä ja kivikkoinenkin - pitkäkin matka täytyy aina aloittaa yhdellä askeleella 

[Aurorah]

Harrastusrintamalla yleensä kun alotan jonkun projektin jota olen suunnitellut se jää yleensä kesken,
vaikka olisinkin päässyt ihan hyvään alkuun sen kanssa. Ja jos jollain ihmeen kaupalla saan sen vietyä loppuun, olen yleensä uuvuttanut itseni siihen pisteeseen etten enää jaksa, tai en ole siihen tyytyväinen ja alotan taas alusta.
Tai sitten aloitan siihen päälle taas seuraavan projektin.
Miksi? Sen kun tietäisi..  Argh! (onneksi tämä ei sentään päde parisuhteeseeni).

Tämä oli pahimmillaan teininä. Ja kun sanon pahana niin tarkoitan painajaismaisena.
Multa puuttui pahasti se raja että mikä on liikaa ja mikä ei.
Harrastin samaan aikaan telinevoimistelua, kaunoluistelua, koripalloa, lentopalloa, uintia ja hevostalleja. Talleille oli vielä 21km matka jonka poljin kaverin kanssa joka päivä pyörällä kesäisin satoi tai paistoi. Kouluakin kävin siinä välissä aika suht keskiverto menestyksellä.
Kaikkia lajeja harrastin ihan tosissaan ja menestyinkin niissä ihan kivasti, vaikka aika rankkaahan se oli fyysisesti. Onneksi rapuäitini sitten ilmoitti että tytöllä taitaa olla muutama rauta liikaa tulessa joten silloin sai jäädä moni harrastus pois telinevoimistelun tieltä jota sitten jatkoin 15 vuotiaaksi asti.
Sitten ne pojat vei mennessään..


Mutta työrintamalla ei ole yhtään sen helpompaa tällä asenteella. . Työn pitää olla mielenkiintoista, eikä pakkopullaa. Pakkopulla on minulle kuin myrkkyä..tarvitsin 6 työpaikkaa ja mooonta vuotta sen tajuamiseen 

Olen nyt lähivuosina eksynyt töihin joko puutarhalle ja pariin hyväntekeväisyysjärjestöön jossa olen viihtynyt tosi kivasti kun olen saanut käyttää luovuutta.
Taloudellisesti tämä asenne on koitunut tosi kohtalokkaaksi ja muiden läheisten on ollut välillä vaikeaa ymmärtää ajatuksenjuoksuani..mitä en kyllä yhtään ihmettele..olen jopa ehdottanut läheisilleni että vaihdetaanko..
i try your shoes, you try mine..olisi niin helppoa kun ei vaan välittäisi että mitä sitä tekee ja missä.

Muita samiksia? Vai olenko ihan ypöyksin