seuraava »

[Chandra]

Onko täällä nyt muita,jotka kokevat nämä energiat niin,että itku nousee pienistäkin asioista ja toisaalta kaipausta kotiin?
Silti myös vahvasti maan päällä seisomista. 

Juhannusaattona lähtiessäni melko myöhään metsään kävelemään koin taas näkyinä noita energioita.
Jo eteisessä laittaessani lenkkareita jalkaan alkoi niitä pitkin kulkea pieniä pyöreitä vaaleanpunaisia palloja.
Jahas,mietin minä.Voimakas päivä!

Astellessani metsään kulki edelläni vaaleanvihreitä palloja.Metsään saapuessa havaitsin heti kuusen,joka näytti "siltä".Siis sellaiselta,joka haluaa näyttää jotain.Siinä oli utumainen kirkkaus ja aloin katsella sitä.
Nousi vaalean vihreä hahmo esiin.Lopulta se muodostui myös palloksi,mutta vihreyden ympäröi violetti ympyrä.
Tätä "palloilua" jatkui eri värein kunnes kännykkäni soi ja siihen sitten loppui.

Jotenkin on valtava herkkyys aistia,mutta myös tarve itkeä usein.Itku nousee hyvin pienistä asioista ja purkaantuu vuolaana.
Puhdistaahan se,mutta kun ei tiedä edes mitä itkee. 


Löytyykö kohtalotoveria?Samoin kokevaa?     

[Rakkauden enkeli]

No voi Ave Maria sentään.  Kyllä on hyvin samanlaista ollut, vaikken tosin ole oikeastaan itkeskellyt mutta muuten tutulta kuulostaa... Ja eilen pihalla tyttöjen kanssa ollessani hämmästelin juuri, kun näin pensaistossa sellaista utumaista hohtoa ja valoa ja aivan kuin jonkin hahmon hetken aikaa. Aistin samalla vahvasti luonnonhenkien läheisyyden. 

[Tiigris]

Minä olen purskahdellut itkuun kun olen saanut päähäni toisaalta niin kauniita näkyjä menneestä elämästä, mutta toisaalta ne ovat avanneet silmiäni niin paljon joidenkin ongelmien ytimille ja sille mikä onkaan sidos minun ja sisareni välillä, kun tässä toista kertaa peräkkäin eletään sisaruksina..

En tiedä mitä on tapahtunut, mutta olen kovasti viime aikoina rukoillut apua hänelle, vaikken tiedä edes mikä hänellä on.. Aistin sen että meillä on jokin yhteinen asia tässä meneillään...

Samoin metsässä kulkiessa aistin ihmeen voimakkaita energioita, ne eivät tule niinkään väreinä vaan tuntemuksina ja hyvin voimakkaina kasvien ja puiden tuoksuina.. Se tuoksu tulee aina yllättäen ja täyttää minut ihan päästä varpaisiin ja tuo mukanaan muistoja joita ei muuten ihan heti mieleen tulisi...
Ja ne muistot ovat usein lapsuudesta, kai minun sisäinen lapseni on nyt pyrkimässä pinnalle...

Ja Chandra kiva kun oot täällä taas,
terv Tigr... 

[Lionheart]

Joskus ihan käsittämättömistä ja pienistä asioista tulee sellanen "ilmat pihalle" -fiilis. Hyvä olo kumminkin, vaikka ei henkeä saa. Se on jännä ja osittain pelottava olotila. En oikein osaa selittää, mutta annan esimerkin:
  Tuossa viikko takaperin menin tapani mukaan herättyäni istumaan ulos rappusille ja katselemaan aurinkoa ja uutta päivää. Siinä sitten jokin pikkulintu hyppeli nurmikolla ja pysähtyi hetkeksi kattomaan mua. Sitten se katto taivaalle ja taas muhun, sanoi *tsirp tsirp* ja lensi sinne taivaalle, mihin oli juuri katsellut.
  Tuollaisesta arkipäiväisen tavallisesta asiasta tuli tuollainen kuvailemani olo. Olis tehny mieli lentää perässä, muttakun mulla ei ole siipiä muualla kuin mielikuvituksessani..  : Dreaming.. Dreaming..

[Atomi]

Hienoa!!!! Kohtalotovereita siis ollaan. Minä olen syyttänyt hormoneja. Aina järkevälle kauriille tämä on niin uusi ja umpihullu tilanne, että meinasin jo hakea laastarin peppuun. Mutta sitten päätin ottaa tämän tunnevyöryn kokemuksena ja nauttia uusista elämyksistä huumorilla. Yksi hulluimmista tilanteista tässä mikä-mikä-maassa on ollut se, kun joku heebo jostakin urheilukisasta oli selvinnyt voittajana ja sai mitalin kaulaansa ykköspallillla. Minä joka en KOSKAAN katso urheilua eikä se kiinnosta minua pätkääkään itkin vuolaasti, kun sen heebon voitto oli "niin liikkistä ja onnellista ja hänelle hieno kokemus" jne. En edes tiennyt mistä hän mitalin sai joten kyynelten valuessa ja kurkkua kuristaen samalla nauroin itselleni makeasti.       

                                         

[Chandra]

Onhan täällä näitä kohtalotovereita! 

Niin tuttuja juttuja kaikki tyynni.
Atomia naureskelin kyllä.
Toinen kauris täällä hikisenä ja itkuisena harkitsi aivan samaa ja lisäksi vielä kokovartalo geeliä,hormoonigeeliä siis!

Metsän henget ja luonnonhenget RV:N,Tigrun ja Lionheartin lailla ovat myös käyneet tutuiksi ja metsässä tosiaan saa rauhan.Tai yleensä ulkosalla.

Ja telkusta tulevia aivan kahjoja juttuja itkeskelin myös.
Nyt on tasaantunut ja olo tuntuu jotenkin voimaantuneelta.Ehkä jotain tiedostamatonta vanhaa tuossa on ulos vielä purettu ja nyt on taas tilaa ja energiaa uuden tulla.

Niin,tuo väsymyshän kuului kuvaan.Eli lepo oli paikallaan ja siksi omakin suuni pysyi ihan supussa.
Joten eiköhän aleta uutta polkua tallaamaan taas kaikki.Kukin omaa vauhtiaan.
Mitähän jännää elämä eteen heittää itse kullekin?
Palaillaan kertoilemaan,,,

Nyt hyvää yötä!Silmät on aivan ristissä.