Nostanpa minäkin nyt tätä aihetta esiin, kun huomasin, ettei kukaan ole vielä vastannut. Joku viisaampi osaa takuulla ottaa kantaa transiittitulkinnan kannalta, minä tässä veistelen omia kokemuksiani :
on juuri nyt päällä. Huh. Se repii, se puhdistaa. Elämä on myllertänyt ja mullistanut, ja ennen kaikkea - pakottanut lopulta katsomaan omaa elämäntehtävää silmiin. Hassua, että olen lyönyt samalla tavalla päätä seinään jo usemman kerran; vaihtanut työpaikkaa ojasta allikkoon vain huomatakseni saman tyytymättömyyden, saman uupumuksen, saman merkityksettömyyden... Oikeastaan tiesin jo 15-kesäisenä, mitä
ihan oikeasti elämältäni haluan. Olen vain yrittänyt jättää sen huomioimatta, koska halusin
helpomman tien, halusin elää ja olla kuten muut
ei anna
Pitänee alkaa viritellä kunnon maastokenkiä sitä mutkaisempaa ja kivikkoisempaa tietä varten!!!
kolkuttelee nyt
-kaveruksiani ja siirtyy lopulta vuoden lopussa
:lle. Fenix-lintu räpistelee siipiään.
viittaa työhön, uraan ja muuhun kodin ulkopuoliseen toimintaan, eli jos olet Lizzy jo nyt omalla polullasi, nahan luominen ja uusiin ulottuvuuksiin nouseminen onnistunee melko kivuttomasti
MUTTA... tarvittaessa
myös ravistelee hereille ruususen unesta. Minulle tuo prosessi on ollut kaikessa rankkuudessaankin kiehtova. Uudistumista odotellessa...
