Niin, ei ne murheet, siis kriisi miksikään muutu murehtimalla,
vaan kääntämällä huomio ja kaikki tekeminen toisiin asiohin siitä.
-siis ainakin itselläni on toiminut näin tässä vuosien ja syvien ojien aikana.
Akuutisti olen uppoutunut esim. johonkin kirjaan tai harrastukseen
ja antanut koko p*skan olla. 
Oli siis vaikka kuinka iso kriisi~murhe tahansa, niin olen pakottanut itseni tekemään
jotain muuta ja keskittymään johonkin muuhun.
Olen ollut niinkin syvällä kriisissä, että en löytänyt parempaa tekemistä kuin räkiä
sängystä kattoon ja nukkua välillä ja pelata jokin peli. :
Voimia ei yksinkertaisesti ollut muuhun tuolloin.
Siis kriisin ilmaannuttua, käännän selkäni sille tietoisesti ja annan olla
-joskus aika ja mitään tekemättömyys parantaa~hävittää sen.
Yleensä kuitenkin auttaa, kun teen jotain muuta ja unohdan koko asian taustalle.
Aloita uusi työ, harrastus, elämäntapa tai ihan mitä vain ja onnea matkaan! 
tuo onkin tämän oinasnaikkosen suurin haaste...
eli ei se kriisi murehtimalla lähde...
olen opetellut ikäni sitä että liikaa ei saisi jäädä ajattelemaan, asioita mille ei yksinkertaisesti voi minkään, niin niitä ei vain saisi liikaa ajatella...koska eipä se siitä miksikään muutu kuitenkaan.
mutta tämä pässi on sen verran vaikea tapaus, kun kurjassa tilanteessa ajatukset kelaa sitä ongelmaa, yritän tehdä jotain mikä veisi keskittymisen muualle...niin arvaa onnistuuko!?
ja tuo on se mitä vieläkin harjoittelen...täytyy kyllä sanoa, että tähän ikään olen jo hieman oppinut, mutta vaikeaa se vielä on.
hiljaa hyvää tulee tämänkin pässin kanssa...uskoisin.
olen huomannut että yksi suurimmista avuista kohdallani on KÄVELY, reipas kävely, sitä ikäänkuin kävelee ongelman kanssa, ja joka askeleella karistaa ikäviä tuntemuksia pois.
kohtaa ne asiat ja olotilat , ja yritän karistaa niitä ikävimpiä kannoiltani...sitä kautta yrittää "puhdistaa" omaa sisintäni, sieluani.
sitten kun olo on rauhallisempi sitä voi mennä katselemaan meren aaltoja, ja lähettää aaltojen mukana loput ikävistä oloista, ja vastaanottaa uusia tunnelmia.
ja voin sanoa, tänä keväänä tuli käveltyä kymmeniä kilometrejä...!!
