seuraava »

[Esmiralda]

Jotenkin kun ollaan aikas lailla sellaisella konkreettisella tasolla, niin tulipa tällainenkin mieleen.

Siis millainen on maisemasi tällä hetkellä ympärilläsi? Mitä mielenkiintoista siinä näet?
Mikä siinä risoo? Mitä lähtisit muuttamaan? Vai oletko siihen tyytyväinen?

Minun maisemani on tällä hetkellä hyvin valkoinen. Lunta oli tullut niin kavasti, ettei ukkoni saanut ovea auki ja kun minäkin makasin vuoteessa, ei ollut lumenluojaa. Naapurit piti hälyyttää. Kiitos ihanille naapureille, pihapolut oli pian luotu.

Siis kaunis ja valkoinen on ympäristö, toisella puolella taloa avautuvat niityt, kaukainen metsä, toisella puolella suojeleva sekametsä, vierestä kulkee metsätie.
Silmälle ja sielulle antaa lepoa!

[Chandra]

Katson ihaillen tätä maisemaa,koska se on minulle itsellenikin niin uusi ja kiehtova!

Valkoinen lumivaippa kattaa täälläkin nyt maan.Tosin ohut sellainen ja hiljaa satelee uutta.
Istuessani äsken parvekkeella,joka on suojaisa,johtuen lasituksesta katselin alla olevaa paria omakotitaloa.
Heti niiden jälkeen tulee metsä. :smitten:Korkea kallio,jossa kiemurtelee valaistu pururata.Kauempana häämöttää mäellä vanhan kirkon torni,joka on illalla uskomattoman kaunis,johtuen valaistuksesta.
Vanha ja korkea jalokuusi seisoo jämäkästi aivan parvekkeeni vieressä vasemmalla.

Nyt katson toisesta ikkunasta.Suuri koivu,katu ja uudehko rivitalo näkyy.Sen pihassa näkyy olevan korkea kataja,lauta ja -pensasaitaa.
Liikenne on hiljaista.
Ei tarvitse enää tehdä onneksi lumitöitä,eikä muutenkaan pihatöitä.
Ainakin vielä talo on ollut hiljainen ja rauhallinen.Minunlaiseni koti ja maisema myös.

[Riitta]

Asun mielestani hyvin kauniilla paikalla, melkein vuoren huipulla, olohuoneestani nakyy vihrea laakso, havupuita ja lehmuksia.
Kun katson itaan nakyy Judean eramaa kauempana ja loputtomana vaihtaen varia eri paivan aikaan-vaaleanpunaisesta tummaan siniseen.
Kun katson etelaan, vihrea ruoho ja ensimmaiset unikot pistavat esiin kuin uhmaten
viimeisia talven rippeita.
Kun katson lanteen naen iltaisin auringon laskun hehkuvana pallona uppoavan vuoren taakse.

[Sanna]

Asun mielestani hyvin kauniilla paikalla, melkein vuoren huipulla, olohuoneestani nakyy vihrea laakso, havupuita ja lehmuksia.
Kun katson itaan nakyy Judean eramaa kauempana ja loputtomana vaihtaen varia eri paivan aikaan-vaaleanpunaisesta tummaan siniseen.
Kun katson etelaan, vihrea ruoho ja ensimmaiset unikot pistavat esiin kuin uhmaten
viimeisia talven rippeita.
Kun katson lanteen naen iltaisin auringon laskun hehkuvana pallona uppoavan vuoren taakse.

Voiko tuo olla edes totta

Minunympäristö on nyt myös valkoinen.
Yksi kerrostalo näkyy tuolla, mutta sen edessä on tammia ja muita puita.

Haluaisn sellaiseen paikkaan jossa jossa diamond on 

[Esmiralda]

Kaikkea hyvää Chandran uudelle ympäristölle ja toivoa että Chandra löytää siitä juuri sen oman paikkansa! Kuulostaa hyvälle!

Ja Diamond on valinnut hyvin! Joskus jo päättäessään mitä tietä kulkee, niin kuin teemme jokainen. Alussa on aina jokin valinta, joka jatkuu valintoina valintojen jälkeen.

Onko kaikilla tosiaan näin kauniita maisemia?!

[Chandra]

Kiitos Esmiralda!
Valinnoista,,,
Minulla on pakollisena valintana se,että metsä ja puita pitää olla,kaupungissakin.
Ensin siis lähden etsimään asuinaluetta sitä silmällä pitäen.
Sitten asunto.Että se tuntuu kodilta.Ja siitä tosiaan pienempiin valintoihin,,,
Nämä minulle järjestettiin kaikki kerralla ja heti ensimmäinen asunto osui nappiin.
Diamondin maiseman osaan nähdä,,,kaunista!
Ja kyllä kai me kaikki,jotka luonnosta voimaa saamme,etsimme ja luomme kotimme tällaisiin ympyröihin.
Olemme onnellisia,kun sitä luontoa meillä vielä on!

[Riitta]

Hei siella kaikki edelliset kirjoittajat. Mielestani myos Suomen kesalle ei ole paljon vertoja, mutta kuitenkin ulkona lohotellessa auringossa, pysahtynyt tunnelma kaiken vihreyden ymparilla-rauhaa jolloin kuulee lintujen viserryksen ja honkien huminan, kukkameren aaltoilun vienossa tuulessa-joten jokapuolela on kaunista, nahkaamme vain se kauneus tai soutaa jarvella ja kuulla vain veneen eteminen aaltojen vipaltelussa...

[Lunerica]

Onko kaikilla tosiaan näin kauniita maisemia?!

No ikävä kyllä ei... 
Tähän asuntoon muutettiin kiireellä, oli suunnilleen pakko ottaa ensimmäinen, jota tarjottiin. Asunto sinänsä on mieluisa, mutta nuo maisemat... Liian lähiömäistä minulle.

Pohjoisen puolella liian lähellä menee rautatie. Saman suunnan ikkunoista näkyy (ja joskus kuuluukin) myös moottoritie, joka sekin on liian lähellä. Paloasema lähes naapurissa (hälytysajoneuvojen ääneen olen tosin jo näiden kolmen vuoden aikana tottunut).
Jos asunnossa olisi ikkuna itäänpäin, siellä olisi kaunis pikku asuntoalue täynnä vanhoja puutaloja, "piparkakkutaloja".  Ihan vähän näkyy saunan ikkunasta.
Eteläänpäin katsoessani näkyvät naapuritalot, niiden takaa pilkistää pieni metsikkö. Jos talo olisi vähän korkeampi, näkyisi ehkä metsikön takana oleva pieni järvi ja sen ympärillä oleva puisto. Onneksi sinne ei ole pitkä matka - henkireikäni kaupungissa.

Minun sielunmaisemani olisi samansuuntainen kuin Esmiraldan nykyinen maisema: peltoa, metsää, niittyä, ehkä järvikin. Luonnon- ja mielenrauhaa. Ehkä sitten joskus. 

[*Kide*]

Niin, Paz  tärkeintä on, että on sellainen paikka johon voi tarvittaessa hakeutua  Ei niin välttämätöntä (ehkä), että kodin ikkunasta avautuu taivaallinen maisema... onneksi meillä on verhot ja  kauniita esineitä, joilla voi kodista mutoin tehdä miellyttävän  :
Joillekkin tuo yhteysluontoon on vahvempi ja onneksi kaupunkeihinkin on alettu jättää palasia luontoa... itse kun asuin kaupungissa tykkäsin kanssa hakeutua puistikkoihin ja hieman syrjemmälle saapastelemaan  Silloin asuin korkeassa betonipunkkerissa, jossa onneksi oli parveke ja näkymä muiden kattojen yli. Kaunista sekin toisaalta oli, mutta nykyään täällä ruohonjuuri tasolla viihdyn paremmin.
Eli näkymäni... pohjoisessa on ns.tulopiha autopaikkoineen ja kukkapenkkeineen, ja autotalli...mutta niiden takana on virkistysalueeni, eli metsä  Siellä lempipaikka on sammaleen peittävä rinne länteen päin isojen kuusien luona ja siitä näkymä pellolle... aivan taivaallinen värien ja valon/varjon maailma kesällä auringonlaskun aikaan 
Mutta kotona idässä avautuu tasainen ja kauas katseen vievä peltomaisema, jossa luikertelee tie meille -eipä helpolla pääse pihaan, niin ettei huomattaisi  etelässä on puutarhani ja itseni toteuttamisalue, eli pihamaa ja lännessä on vähän kaikkea noista edellisistä  :

[Esmiralda]

tärkeintä on, että on sellainen paikka johon voi tarvittaessa hakeutua

 

[Rakkauden enkeli]

Asun mielestani hyvin kauniilla paikalla, melkein vuoren huipulla, olohuoneestani nakyy vihrea laakso, havupuita ja lehmuksia.
Kun katson itaan nakyy Judean eramaa kauempana ja loputtomana vaihtaen varia eri paivan aikaan-vaaleanpunaisesta tummaan siniseen.
Kun katson etelaan, vihrea ruoho ja ensimmaiset unikot pistavat esiin kuin uhmaten
viimeisia talven rippeita.
Kun katson lanteen naen iltaisin auringon laskun hehkuvana pallona uppoavan vuoren taakse.

Ui ui ja niisk.  Näen ihan sieluni silmin tuon kaiken kauneuden. 

[Rakkauden enkeli]

Onko kaikilla tosiaan näin kauniita maisemia?!

No ikävä kyllä ei... 
Tähän asuntoon muutettiin kiireellä, oli suunnilleen pakko ottaa ensimmäinen, jota tarjottiin. Asunto sinänsä on mieluisa, mutta nuo maisemat... Liian lähiömäistä minulle.

No vähän samanlainen tilanne täälläkin.  Joskus kaipaan sitä vanhan kodin luonnonläheisempää sijaintia, mutta sitten toisaalta tämä uusi on  uusi (vain vähän yli vuoden vanha kerrostaloasunto)  ja asuntona paljon mukavampi ja palvelut lähempänä. Sitä näin eronneena, lapsellisena ja autottomana/kortittomana arvostaa. Ja onhan tuossa lähistöllä kivaa metsikköä ja eikä esimerkiksi Nuuksiokaan (siis kansallispuisto) ole kaukana... Eli luontoon pääsee tarvittaessa... 

[T-H]

Maisema on omakotitalo/kerrotalo alue, jota ympäröi todella rehevä luonnon/istutettu kasvillisuus. Hieman alempana (asun pienen rinteen päällä) menee vilkasliikenteinen tie, josta tulee ISO MIINUS. Mielenkiintoista ovat puiden muodot ja talojenikkunoiden yksityiskohdat. Suuresti risoo se, että rakennuskaavan mukaan, talot on mielestäni rakennettu liian lähekkäin; en pidä siitä että naapuri on liian lähellä.

Mutta se oma mökki, (no haave se on) tai asumus jossain muualla, ei vilkkaan liikenteen ympärillä, eikä liian lähellä naapureita on asuinpaikkana se mistä haaveilen