Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: apua  (Luettu 3120 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
epona
Vieras
« : 10.09.2008 15:58:17 »

Hei,
Kaipaisin tilanteeseeni apua, enkä keksi enää muutakaan paikkaa kysyä kuin täältä.

Syksy on alkanut poikkeuksellisen rankasti ja uuvuttavasti. Olen kärsinyt inhottavista paniikkikohtauksista iltaisin ja yritän sinnitellä ilman lääkitystä. Kävin psykiatrin luona, joka määräsi minulle luonnollisesti lisää nappeja popsittavaksi.
Ajattelin kuitenkin, että jos minulla on jotain vahvoja pelkoja ne kannattaisi käsitellä mielummin. Tämä aika elämästä on ihan yhtä hyvä kuin mikä tahansa. Koskaan ei tule olemaan parempaa hetkeä tai tilannetta "kestää" näitä kohtauksia ja kenties (toivottavasti) oppia itsestään jotain.

Tilanne on rauhoittunut hieman kun itsekin ymmärsin, että kyse on psyykkeestä eikä mistään somaattisesta vaivasta.

Olen nyt kuitenkin koko ajan väsynyt. On uuvuttavaa herätä aamulla 10 h yöunien jälkeen yhtä väsyneenä. Viime päivinä minulla on ollut outoa tunnetta päälaella. Sellaista epämielyttävää paineen tunnetta, joka ei tahdo mennä pois millään. Olen koko ajan hieman muualla, poissaoleva ja väsynyt.

Jaksaisiko kukaan nostaa minulle korttia valaistaakseen minulle tilannetta. Eihän minussa ole mitään fyysistä vikaa? Entä onko tähän tulossa kohtapuolin muutos? Mitään neuvoja: miten saattaisin helpottaa tilannettani?

Etukäteen kiittäen:

A
tallennettu
epona
Vieras
« Vastaus #1 : 11.09.2008 09:06:50 »

Tänään on ollut taas helpompi aamu. Pieni outo tunne otsassa kulmakarvojen välissä, mutta se on vielä pientä. Viime yönä se paineen tunne taas yltyi iltaa vasten. Tuntui siltä, että pää poksahtaa kohta.

Minulla ei ole ollut nuhaa tai tukkoisuutta, joten esim. poskiontelotulehdus on kai poissuljettu.

Näinä hetkinä kun mitään suurempia fyysisiä oireita ei ole häpeän aina hieman sitä, että höpötän tällasia. Tuntuu, että ylireagoin (mitä luultavasti teenkin) ja suurennan asioita päässäni.

En tiedä. Toivon vaan, että tilanteeseeni tulisi pian muutosta, jotta voisin jatkaa elämää ja opintoja normaalisti.

Päivä tai oikeastaan hetki kerrallaan.

/A
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: