Öiden tervehdys! Jälleen yksi uneton yö ja mikäpä olisikaan parempaa tekemistä kuin rekisteröityä viimein tänne. Tälle foorumille päädyin etsiessäni tietoa indigo- ja kristallilapsista sekä pohdintoja edellisistä elämistä. Voisi kai sanoa, että olen täällä myös opettelemassa tuntemaan jälleen itseni - raskaiden elämänvaiheiden myötä olen turruttanut itsestäni henkisemmän puolen lähes kymmeneksi vuodeksi. Mutta nyt näin klassisesti kolmenkympin lähestyessä (on tässä vielä muutama vuosi, mutta reilusti lähempänä ollaan kuin kahtakymmentä) olen alkanut jälleen hyväksymään näitä asioita luonnolliseksi osaksi minun elämääni. Ja myös äitini menehtyminen viime kuussa myös on ajanut näiden pohdintojen pariin.
Mutta muita faktoja minusta
Olen Jyväskylästä humanistisen koulutuksen saanut finanssialan ihminen joka kaipaa avustustyöhön tai taiteelliseen työhön tms.
Olen hieman yksinäinen susi, mutta juuri tällä hetkellä kaipaan uusia ihmisiä elämääni - lähinnä samalla tapaa ajattelevia, sillä minulla on toki rakkaita ystäviä mutta olemme hyvinkin eri planeetoilta ja siksi usein olo on orpo. Eli saa heittää yksärillä
Minulle rakkaita asioita ovat kissani joita tällä hetkellä on kolme. Olen luontoihminen joka on kahlehtinut itsensä betoniviidakkoon. Nuo rakkaat kastraattiocini ovat eräänlainen side luontoon ja eläinmaailmaan. Mutta voi että kuinka tälläkin hetkellä kaipaan vehreitä koivikoita järven rannalla...
Sielunkumppanini on tietenkin iso osa elämääni. Olemme olleet yksissä pian kymmenen vuotta. Ennen kuin tapasin hänet, olin tavannut hänet jo unessa. Kovin myrskyisää meillä on ollut ja ollut välillä lusikat jaossakin, mutta ne asiat jotka ovat ongelmiin ajaneet ovat olleet lähinnä ulkopuolelta tulevia suuria vastoinkäymisiä joita ei olla ennen viime vuosia asettaa oikeaan suhteeseen meidän juttuumme nähden.
Ja juuri tällä hetkellä yhdeksi määrittävimmäksi tekijäksi elämässäni nostan tämän maailman mitä tämäkin foorumi edustaa, luovuuden, taiteellisuuden ja intuition. Pitäisikö sanoa siis maailmankatsomus. Tämän filosofiani takia menetin viime keväänä erään ihmisen joka ei voinut hyväksyä esimerkiksi jälleensyntymä-ajatuksiani vaan tuomitsi minut hyvin rankasti. Silloin mietin, että olenko täysin hakoteillä ja olenko joutumassa helvettiin niin kuin tämä ihminen väitti. Onneksi olin vahva omassa uskossani, kuten hän oli omassaan. Emme kyenneet kompromissiin joten tiemme erosivat.
Tulipas tästä nyt sepostus, olen ollut pitkällä sairaslomalla ja en varmaankaan ole tarpeeksi päässyt sosiaalisiin kanssakäymisiin
Jos jaksoit lukea, kommentoi ihmeessä! Minä lähden tästä nyt katselemaan foorumia laajemmin ja osallistumaan jutusteluihin.
Kaikille kaunista loppuvuotta, Kuunkulta.
