seuraava »

[indiima]

Well, mä vähän ennakoin tota ja tein itsestäni asunnottoman. Ja päätin, etten tavallisiin palkkatöihin mene, ja annan tilaa omalle (ja erikoiselle) alalleni, jos sieltä tulee massia, eletään vähän leveämmin.
Itse laitoin juuri tässä arvoni järjestykseen. Teen sellaista puhdistusta. Eli kaikki turha pois, turha materia, sellainen jota en tarvitse, joka ei ole hyväksi mulle, jota joudun ajattelemaan liikaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luovun noin 48 parista kenkiä, parista jätesäkillisestä vaatteita. Mitään muuta en oikeastaan omistakaan, joten enpä tiedä, minne maailma mut sitten vie, kun painolastia ei enää ole.
Kuluva vuosi on ollut mulle todella muutoksen vuosi, ja olen löytänyt itsestäni sen voiman ja sen luottamuksen, etteivät pikkumyrskyt tai suuremmatkaan enää ravistele. Kumman hyvä tunne on odottaa oikeita tapahtumia, sellaisia joita ei itse puske ja prässää, vaan antaa niiden tapahtua... Kärsivällisyydessä on jotakin kaunista, niin kuin odottavan ihmisen olemuksessa, mutta onhan se pirun vaikea...

[K-NRJ]

hei te aineelliset kauriit

kertokaahan mitä tää nyt merkitsee? mitä se täsmälleen muuttaa??

Täällä vastaa eräs ei-aineellinen Kauris. Tottahan on että Kaurista saatetaan pitää aineellisena, mutta itse ainakin olen kaikkea muuta. Maallisen mammonan ja rahallisen rikkauden tavoittelu ei ole minusta kovin järkevää, vaan kyllä se onnellisuus lähtee ihan muista tekijöistä. Itselläni näitä ovat terveys ja hyvät ihmissuhteet.

Mutta nämä kaksi hyväntekijää, Jupiter ja Venus Kauriissa pitää sijoittaa omalle kartalle, missä huoneessa ne nyt menevät. Minulla molemmat ovat nyt seiskassa eli laajentumista ja iloa ihmissuhteissa. Parisuhde Ravun kanssa menee hyvin ja töissä tapaan mielenkiintoisia ihmisiä ja suhteet muihin ovat sujuvat. Olen tämän viikon Espoossa, teen pitempää päivää kun normaalisti joten siksi vain piipahdan nyt koneella, mutta hyvin menee ainakin minulla ihmissuhderintamalla. 

[^^Queen Nefertiti^^]

tarkoitin kyllä maailmantaloutta, jos kauris viittaa yleiseen talouteen.

[astrofriikki]

Ai tästä plutosta se johtuukin. Taas aloitan tämän valituksen työasioista täällä foorumilla.

Töissä on jatkunut jo vähän aikaa ihan oikeasti syrjiminen. Tiedän, että se on käänteistä, pelkoa omasta roolista. Selän takana pahan puhumista ja sitä tavallista 'peliä'. 
Positiivinen asenne ja jutut 'kuinka kaikki johtuu vain itsestä' ei tällä kertaa toimi. Olen yrittänyt olla ystävällinen ja neutraali, mutta ei auta. Käytävällä jopa eräs henkilö IRVISTI minulle. Työpaikkakiusaamista !!

Aika kummallista, että me kauriit ollaan tällaisia kateuden kohteita     

Mutta minkäs teet. Palaveriaika on varattu päättäjien kanssa, saapas nähdä onko palaverin jälkeen meikäläisellä työpaikkaa. 

[rubiinitar]

Noissa tylyystilanteissa ajattelen (tai sanon ääneen): I AM NOTHING, YOU CAN NOT HURT ME 
AI ÄM NATHING! Absolutelu nothing 

[astrofriikki]

Otan aivan samanlaisen asenteen ulkoisesti  Naureskelen, että kuinka nyt minä voisin jne 
Surkuhupaisinta on se, että useimmiten uppoaa 

[rubiinitar]

Tuo mitä sanoit, on totta. Vastapuoli 'lukee' toisen persoonaa täysin väärin ja aliarvioi tämän älykkyyttä.

Itse joudun etenkin naisihmisten kanssa myös tilanteisiin, jossa he alkavat äidillisesti holhota minua tilanteissa, jotka hallitsen paljon paremmin kuin he itse, näkökulmani tilanteeseen vain on erilainen. Tätä on vaikea selittää. Joku tulkisija täällä sanoi, että katselen maailmaa kuin CIA-agentti, syväkatseella.

Monet feminiinit tulkitsevat itseironisen ja analyyttisen, sarkastisen huumorin (olen myös noususkorppari) paradoksaalisti jonkinlaisena säälittävänä avuttomuutena, joihin heidän täytyy PUUTTUA! Ystävikseni hakeutuu jostain syystä tällaisia naisihmisiä, jotka haluavat päästä neuvomaan ja holhoamaan, olen ymmärtänyt että kyseessä on sama ilmiö kuin jota naiset harjoittavat miehiä kohtaan. Se on huvittavaa, rasittavaa ja osoittaa aivan käsittämätöntä tilanne TAJUTTOMUUTTA näiltä rouvilta. Nainen siis voi olla empaattinen ja 'selvänäköinenkin', mutta tulkitsee huumorin tasolla, siis syvällisen ymmärryksen tasolla kanssaihmistään väärin ja väheksyy tämän älykkyyttä.

Olen tästä kehittänyt jonkinlaisen nais- ja etenkin tätikammon, siinä muistutan monia tuntemiani miehiä.
Jos nainen on kuitenkin ystävällinen ja pohjimmiltaan hyvä ihminen on tätä hössötystä ja besserwisseröintiä vaikea alkaa rajoittamaankaan, miehethän ratkaisevat tilanteen usein samalla tavalla, päästäkseen helpommalla.

[K-NRJ]

En tiedä kuinka tätä v-tutusta voisi parhaimmin kuvata...  Jotenkin mieleen tuli Pate Mustajärvi & Popeda ja Ukkometso.

http://www.youtube.com/watch?v=ts_Lw3qrTfM

Kieltämättä tänä vuonna ovat monet testanneet Kauriita ihan tosissaan ja välillä niin moneen kertaan että joskus tuntuu että v-tutus ottaa vallan.

Toisaalta taas menee hyvin. Itsellä on tosi hyvä mies joka palvoo ja pitää minua maailman ihanimpana naisena...    ja tosi hyvä työpaikka - silti ottaa päähän.

Eli Ukkometso voisi olla tunnelmat nyt. 

[K-NRJ]

Ukkometso

- Suomen kielellä, suomen mielellä ... Ja ...

eli taas tosielämässä on tässä ollut ystäviä monissa muissakin maissa. Ihan Sashasta lähtien (Itävalta), Iso-Britanniaan, Saksaan, Espanjaan, USA:han... 

Mutta Kauriilla lienee silti v-tutus päällä.  :

Silti, ottakaa hyöty siitä mikä on. Katsokaa tulevaisuuteen avoimin silmin. Niin minäkin teen. Mielessäni on muutaman viime vuoden ajan ollut tietty ökytalo, eräs yli 200 m2 omakotitalo, jossa on kaikki mitä nyt voisi haluta ( mm. uima-allas) ja nyt siihen olisi realistinen mahdollisuus.

Joten pian se on minun. 

[Tiigris]

Kiitos kauris popedasta, olen kuunnellut tuota biisiä nyt koko päivän ja täälläkin esiintyy v-tutusta......

Tuo talo kuulostaa upealle! Toivottavasti saatte sen!! 

[astrofriikki]

Ehkä se onkin juuri tämä se villakoiran ydin 

Kauriilla menee periaatteessa hyvin, on esim mahdollisuuksia Kenergian mainitsemaan 'ökytaloon' jne.
Lisäksi kauris-ihminen noin yleisesti ottaen on oma itsensä, ei kulje valtavirran mukana ja aiheuttaa jo pelkällä persoonallisuudellaan vibroja joissakin ihmisissä.

Tämä voi mahdollistaa kateuden. 

Päällisin puolin kaikki on ok, taloudellisesti, yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti ,vaan silti ottaa päähän.

Mutta miksi kauris ei kuitenkaan ole tyytyväinen vaan ottaa vaan päähän. Olisiko vastaus kunnianhimo ?
Vai antaisiko Maslowin tarvehierarkia vastauksen dilemmaan ? Maslowin tarvehierarkian mukaan tällaisessa tilanteessa täytyy suunnata energioitaan henkisen puolen kehitykseen, kun alemmat tasot on jo tyydytetty. Sitäkin olen kyllä harrastanut, mutta en tarpeeksi.

Kanavointia etsien 

[K-NRJ]

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan.

Mitä jäi käteen? Tuossa astrofriikin pohdiskeluissa oli järkeä. Mitäs jos tässä ollaan tarvehierarkiassa jo niin korkealla että mikään ei enää riitä?

Jos itse ajattelen omaa tilannettani vuosi sitten, niin surkeaa oli. Avioero päällä, shokki sinänsä koko juttu, terveyskin oli vähän niin ja näin, kaikki otti pattiin...

Nyt on tilanne aivan toisin. Maaliskuussa alkanut suhde on edennyt kihlaukseen asti, Rapu-mies (odotin Jousimiestä mutta minkäs teet jos Rapu ottaa ja nappaa  ) on upea ilmestys ja hän on tässä suhteessa se, joka on enemmän rakastunut ja kiinni minussa... no eipä olisi tätäkään uskonut vuosi sitten. Thank you Jupiter!   

Töissä menee hyvin. Sama työpaikka edelleen, mutta hyvin ollaan eteenpäin menty, ja työkaverit ovat loistotyyppejä, se on minulle tärkeintä.

Terveys on hyvä. Vuosi sitten olin vielä hieman masentunut ja surkea. Nyt olen kunnossa ja jos Rapu-mieheltä kysyy, niin minulla on varsinainen huippuaura eli säihkyn ja säteilen... näin hän asiaa kuvasi jo heti ensi tapaamisella. 

Että itse voisin kyllä kiittää Jupiteria tästä vuodesta...

Mutta muistuttaa että 2009 on Vesimiehen vuosi eli eiku uudestaan koko homma, itsellä kun on Vesimiestä vielä enemmän kuin Kaurista eli ensin tulee ohitus Merkkarille, sitten MC:lle ja sitten Venukselle...

Upeaa! 

Entäs muilla?

[^^Queen Nefertiti^^]

eikös tuo opeta vain elämän tarkkailua, sillä vuoden kuluttua voi asiat keikahtaa taas toisinpäin. TOISAALTA olemme luojia, eli mitä me teemme surkeudella? yhä suurempaa ja parempaa ja ihmeellisempää.. ihmeellistä on toisaalta vaikka lumihiutale, seinätapetti, jonkun ääni, laulu.. että näin.. sanoo eräs jolla ei yhtään kaurista kartalla..