seuraava »

[sideman]

Ns. soinnilliset konsonantit ovat sellaisia, joita äännettäessä äänihuulet värähtelevät.
Suomen kielessä soinnillisia lienevät d, h, j, l, m, n, r ja v  (b ja g  esiintyvät
vain vierasperäisissä sanoissa; esim. sanan 'hangen' g-kirjain muodostaa yhdessä
n-kirjaimen kanssa ns. äng-äänteen, joka myös on soinnillinen).

Tuota soinnillisuuden ja soinnittomuuden eroa voi kokeilla vaikkapa lausumalla
sanat 'genetiivi' ja 'kenraali'. Kun laittaa sormen kaulalle äänihuulten lähelle,
voi sanaa 'genetiivi' huolellisesti ääntäessään tuntea g:n kohdalla värähtelyn,
kun sitävastoin 'kenraalin' k-äänteen kohdalla sitä ei pitäisi tuntua.  Useimmat
suomalaiset taitavat tosin ääntää sanan 'genetiivi' ikäänkuin se olisi kirjoitettu
muotoon 'kenetiivi'...