Rakkaushan on ihanaa ja ikuista ( sanovat, jotka sen ovat käyneet läpi ).
Persoona tai ego kohtainen RAKKAUShan on vain kertakäyttökamaa.
Sehän on sitoutunut vain ja ainoastaan tähän sielunkiertoon.
SIIS, rakkaus on ikuista, kohteet vain vaihtuvat.
Olipa laittamattomasti sanottu! Ja parasta taitaa olla sellainen rakkaus (love, Liebe,
kärlek, ljubov, maithunaa, aimee?), jolla ei ole edes mitään erityistä kohdetta, jolloin
(kun rakkaus on "kohteellista"), siinä on "kaamoittumisen vaara" olemassa:
kRSNa tokaiseepi arjunalle:
jahi shatruM, mahaa-baaho, kaama-ruupaM duraasadam!
(Lyö vihollisesi, Iso-kätinen [= Arjuna], himon "muotoinen", joka on
vaikea taltuttaa!)
: