seuraava »

[Esmiralda]

Kiitos Nikki ja Dolce Vita mielenkiintoisista tiedoista! 

[T-H]

Minulla huoneessa 3.:      

-Kukas osais tulkita tuon?, niin tietäisin sitten enemmän tarinoida, mitä huone 3 käsittelee.

Noh! Eikös tätä osaa kukaan tulkita?

[aeiouyäö]

Multa löytyy 2. huoneesta pluto, juno, jupiter ja kuu.Olin onnellinen lapsi, vaikka koko aika 2-6v oli sekavaa ja vanhemmat riitelivät jatkuvasti.Muistan, että usein murehdin paljon isäni perään, kun hän avasi viinapullon korkin.Lapsuuteni oli melko turvaton nimenomaan isäni juomisen takia, vaikkei hän alkoholisti ollutkaan, mutta hän joi väärissä tilanteissa, usein minun nähteni, ja kun äitini ei aina jaksanut hänestä huolehtia, sillä olihan hänellä raskasta, niin sitten minä huolehdin, ja olin silloin pahimpana aikana 4-6-vuotias.He erosivat kun olin 6-vuotias.

[mc82]

Kun vanhempani erosivat ollessani n. 3,5-vuotias, menetin äidin useammaksi vuodeksi, oli mulla alkamassa  -transiitti, tr- 8. huoneessani, eli samassa huoneessa kuin synt.kartan  . Tosin rajuista avioeroriidoista huolimatta pääsin silloin tällöin tapaamaan äitiäni, mutta mulla oli lapsena tunne, että äiti hylkäsi mut, äitinihän vain lähti ja jätti meidät lapset isälleni, koska ei jaksanut enää vuosien eroriitojen jälkeen tapella asianajajien ja isäni kanssa   Teini-iässä äiti palasi takaisin kehiin ja sai huoltajuuteni, sisko jäi isälleni.

Samaan aikaan oli vielä  ja  tarkimmillaan.

Tuo  -vaihe oli rankkaa aikaa, tunsin itseni vuosikausia hylätyksi ja turvattomaksi. Varsinkin, kun vanhemmilla oli omat versionsa avioerosta, niin en edes tiennyt, kumpi vanhemmistani puhuu totta ja kumpi valehtelee! Tämä on aiheuttanut sen, etten ihan lähimmissä asioissa uskoudu kummallekaan vanhemmistani, ainoastaan luotettavalle kolmannelle osapuolelle (joka tässä tapauksessa on mies sekä paras ystäväni). Eron jälkeen isä otti siskoni "äidin korvikkeeksi", purki tähän aggressioitaan (psyykkisesti ja joskus myös fyysisesti) ja sama riitely jatkui edelleen: sisko ja isä huusivat toisilleen, itse olin se, joka lukittautui toiseen huoneeseen, peitti korvat ja iltaisin itki itsensä uneen toivoen, että joku tulisi ja hakisi mut pois   Siskoni puolestaan purki oman ahdistuksensa muhun (olinhan häntä pienempi, ikäeroa yli 5 v) ja kiusasi, haukkui mua samalla tavalla, millä isä oli häntä haukkunut. En uskaltanut puolustautua tai edes suututtaa ketään, olin se, joka kiltisti myötäili kaikkia ja kulki talutusnuorassa etten vaan vahingossakaan aiheuta riitaa - ilmapiiri oli kotona päivittäin ihan pomminarka ja kireä. Edelleenkin vihaan huutamista ja riitelyä ihan ylitse kaiken, johtuen lapsuudenkodin ilmapiiristä   No, tosin paineen kasvaessa liian suureksi on pakko huutaa, vaikka oikeasti vihaan riitelyä.

Isäni ei koskaan ole koskenutkaan muhun pahoinpitelymielessä, siskooni kyllä välillä, kun riita on äitynyt ihan hallitsemattomasti. Mutta kyllä isä purki muhun myös aggressioitaan, haukkui mulle muita ihmisiä, työkavereita, naapureita, ihmisiä joilla asiat on paremmin kuin hänellä (mukamas), nimitti äitiäni ja siskoani h*oriksi, siskoa h*oritteli ihan naamatustenkin. Isä tosin aina aliarvioi mua, en koskaan ollut riittävän hyvä missään, aina oli parantamisen varaa. Ja julkisesti myös arvosteli, kuinka muiden lapset ovat parempia kuin hänen omansa. Joo-o..

Mulla edelleen on tosi huono itsetunto ja paiskin töitä ihan perse ruvella, koska haluan pärjätä ja olla hyvä muiden silmissä..   Ja useampaan kertaan olen kuullut, että olen itselleni kovempi kuin kukaan muu, kohtelen itseäni välilä tosi kaltoin ja vaadin itseltäni mahdottomuuksia - mikä kyllä on totta. Osasyy varmaan synt.kartan raju  ..

Ja eikös tuon  voi yhdistää isään? Eli tässä tapauksessa isä ( ) pistää lapsen ( ) kuriin ja nuhteeseen, kieltää avoimen itsensä toteuttamisen.. Kun isä halusi musta lääkäriä, tiedenaista jne., mutta olen pettymys, kun musta ei tullutkaan lääkäriä, tiedenainen ehkä   Mutta nyt kun haluan tiedenaiseksi, isä haluaakin musta astronautin ja on pettynyt, kun musta ei tulekaan astronauttia. No päättäisi sitten, mitä musta pitäisi tulla prkl..

Nyt aikuisiällä en pahemmin pidä isään yhteyksiä tai kerro hänelle mitään omasta elämästäni, koska sama vanha arvostelu jatkuisi kuitenkin. Enkä siskoonikaan sen jälkeen, kuinka hän lapsena haukkui mua ja retuutti tukasta, löi jne. vaikka tämä on puhtaasti koti-ilmapiirin aiheuttamaa   Olen huomannut, että voin paremmin, kun ei tarvitse olla näihin ihmisiin yhteyksissä, eikä ahdistus pääse valtaamaan. Tosin nyttemmin siskoni on täysin alkoholisoitunut, käyttänyt myös huumeita aikaisemmin, mutta (ilmeisesti) päässyt kuiville niistä. Isäni on tästä selkeästi vakavoitunut, ehkä jopa huomannut, mihin vaikutuksiin hän on ollut osallisena...

Niihin aikoihin, kun äitini sai huoltajuuteni, tr- neliöi ensimmäisen kerran  -stelliumiani, tosin silloin  oli  ja mun 1. huoneessa. Siinä vaiheessa alkoi kasvuvaihe, oma minuuteni pääsi ensimmäisen kerran ilmaisemaan itseään vapaasti ilman, että tahtoni tukahdutetaan. Silloin  alkoi tekemään    -stelliumissani ja tuntui, että tuolloin minuuteni laajeni, joka suhteessa   Silloin oli myös transiitit  ja  - uusia tuulia ilmassa

No, tästä tuli nyt aikamoinen vuodatustarina.. En siinä kai valehdellut, ettei lapsuuteni ollut kovinkaan aurinkoinen. Karttaa katsoessa, mulla IC  , 4. huone ammottaa tyhjyyttään - kenties lapsuudenkodin oppiläksyt ovat sijoittuneet jonnekin muualle..     3. huoneessa, vaikuttanee repaleiseen sisaruussuhteeseen sekä siihen, etten saanut lapsuudenkodissa ääntäni kuuluviin/mun mielipide työnnettiin huomioimattomana syrjään..

[Eileithyia]

..itse olin se, joka lukittautui toiseen huoneeseen, peitti korvat ja iltaisin itki itsensä uneen toivoen, että joku tulisi ja hakisi mut pois

Kuulostaa jokseenkin minun elämältäni ja siltä miltä minusta tuntuu kotona, tosin pahin Pluto-vaihe kun on jo ohi (jätti Jousimiehen). Osittain tuo tarinasi kuulosti omaltani (aika veitsenterällä ollaan täälläkin), tosin minulla tapahtumat sijoittuvat pääosin teini-vuosiin (tosin kun mietin lapsuutta niin aina siellä on joku tietty jännite, räjähdysalttius ja aina välillä räjähdellytkin). Nyt Pluton poistuttua on ollut rauhallisempaa mutta ei sitä kaikkea vaan voi unohtaa (niin ja kaikenhuippu on että isä luulee olevansa joku mallikansalainen/isä, siitäkin huolimatta että lastensuojeluviranomaisetkin ovat perään soitelleet) ja onneksi kohta pääsenkin pois kun muutan.  Kunpa se päivä koittaisi pian, voi kunpa olisin jo vapaa. Niin ettei enää ikinä tarvi palata sinne.

[jonguil]

Itsellani on ensimmaisessa huoneessa    , kolmannessa    ,  ja  kaikki kauriissa ja neljannessa pelkka     . Mita tallainen yhdistelma sanoo lapsuudesta? Jos vaikka joku tulkinta vahan avaisi omaa suhtautumistani ja kasitystani tasta ajanjaksosta.