Upeasti puhut, Veskari!
*pokkaa ja kumartaa*
Ehkäpä ihminen on kuitenkin aikojen saatossa tarvinnut nuo rajat, rajoitteet 'oikean ja väärän' väliltä. Niin mahdoton on ihminen yhteisössään. Mutta jospa ajat muuttuvat, kuten meidän aikana on muuttunut ehkä enemmän ja suurimmalla vauhdilla kuin koskaan. Tekniikan myötä jo tämä yhdentyminen. Asumme Maassa.
Näinhän se tuntuisi menevän. Olen monesti miettinyt minkälaisia lapsista tulisi, jos heiltä ei kieltäisi koskaan mitään ja antaisi heidän juosta TÄYSIN vapaana jossakin vaikkapa "puolieristetyssä" tilassa, jossa he eivät itseään voisi vahingoittaa. Koska periaatteessa, aina kun lastamme opetamme ja koulutamme, kiellämme jotain mikä hänen sielulleen olisi ominaista. Nämä opitut rajoitukset vanhemmiten tietenkin alkavat käydä järkeen, mutta mitä ihmettä mahtaisi tapahtua jos näitä estoja ei asetettaisiin? Oppisiko lapsi 5-vuotiaana lukemaan ajatuksia ja 10 vuotiaana lentämään?
No tietenkin onhan tuo kaukaa haettua, mutta aivoihin teemme tietämättämme "mentaalisia blokkeja" näiden ohjeidemme avulla.. Ehkä pitää yrittää rahoitus saada joltain tiedeyhteiskunnalta ja testata tuo joskus
(Kuka vaan antaa oman lapsensa tuollaiseen testiin, pitänee siis tehdä oma, joskin siihenkin tarvitaan tietenkin joku äiti-ehdokas, anyone?)
Kunpa itse pystyisime vapauttamaan itsemme näistä rajoitteista, sillä itsehän ne vankimmin tekee, turha syyttää ympäristöä, vai kuinka?
Avoimuus voi olla niin monitahoista.
Niin, onhan se mahdollista, kokemuksesta voin sanoa että suurimmat rajoitukset kun omasta mielestään saa karsittua pois, niin lopputulos on mitä ihanin (ainakin naisten tapauksessa, huh..). En ole vieläkään tavannut niin ihania ihmisiä, kuin ne, joiden avoimmuus on hypännyt perus dallaajien ylitse.. Kaikki ihmiset ovat omalla tavallaa ihania, mutta et voi olla rakastamatta sinulle hymyilevää ihmistä, suosittelen kokeilemaan jokaisen teistä (taisin jossain aiemminkin jo tästä mainita..)
Se voi olla mielen avoimuutta kohdata itseä ja tuntematonta.
Se voi olla sanan avoimuutta kertoa itsestään.
Se voi olla avoimuutta kuuntelemiseen, mitä toinen/toiset puhuvat. Eihän muuten voi kohdata toisenlaisuutta, jos ei ole avoimia korvia.
Se voi olla avoimuutta kohdata uusia asioita, uusia aatteita, uusia kulttuureja, uutta maailmaa.
Se voi olla avoimuutta ottaa vastaan toisen tunteita.
Se voi olla avoimuutta kohdata myös vaikeuksia, ei torjua niitä ja ratkoa ongelmat.
Se voi olla avoimuutta omaan itsen luovuuteen, energian kulkemiseen, uskaltamiseen.
Ihan kivasti tiivistettynä asioita
Ohhoh! Nyt tuli purkausta vähän...enkä jaksa niitä tulkita.
Mä taisin tehdä osan siitä jo sun puolestas, joten voitaneen sanoa ole hyvä
