seuraava »

[jadex]

Kuinka yksiselitteistä toisen vapaaseen tahtoon
 puuttuminen kokemuksenne mukaan on? Missä
 kulkee raja kiristyksen, itsekkyyden tai terveen itsekkyyden välillä?
 Esim. parisuhteeseen "Jos käytät huumeita, jätän sinut?"
Onko se uhkailua, toisen vapaaseen tahtoon puuttumista vai itsestään huolehtimista?

[Varjotar]

Riippuu varmasti pitkälti tilanteesta. Jos jotain halutaan ottaa pois, mitä annetaan tilalle?

[Eklektikko]

Jokaisen oma vapaa tahto ulottuu ainoastaan omaan itseen. Niinpä kaikkeen mikä koskee itseä voi käyttää omaa vapaata tahtoaan ja silloin ei kenelläkään ole mitään nokan koputtamista asiaan. Toista kohtaan puolestaan ei voi esittää mitään varsinaisia vaatimuksia, voi vain kysyä sopisiko tälle muuttaa jotain asiaa ja jos ei sovi, sitten on itse lähdettävä suhteesta. Piste. Kaikki muu yritys vaikuttaa toiseen ihmiseen on sitä vapaaseen tahtoon puuttumista.

Toisen vapaaseen tahtoon toisaalta voi puuttua monella tavalla: Suoraan väkivallalla, väkivallalla uhkailulla, muilla asioilla uhkailulla ('jätän sinut'), valehtelemalla (vapaata tahtoaan ei voi todella käyttää ellei saa kaikkea olennaista tietoa), syyllistämällä ja marttyyriksi heittäytymällä jne.

Mutta saman asian voi toisaalta sanoa myös erilaisin motivaatioin:

Jos vain toteaa tosiasian, että ei suostu huumeidenkäyttäjän kanssa seurustelemaan niin se ei ole toisen vapaaseen tahtoon puuttumista. Se on sen kertomista toiselle, mitä edellyttää puolisoltaan parisuhteessa. Ihmisellä on täysi oikeus edellyttää kumppaniltaan tietynlaista elämäntapaa tai ominaisuuksia. Niitä vain ei voi toiseen pakottaa - se olisi vapaaseen tahtoon puuttumista - vaan jos toinen ei täytä näitä edellytyksiä, pitää lopettaa suhde ja lähteä etsimään sellaista ihmistä joka ne täyttää.

Ihmisten ongelma on nimenomaan usein siinä, että he eivät ymmärrä tätä, että jos toinen ei ole toivotun kaltainen,  pitää lopettaa suhde ja etsiä joku joka on. Sen sijaan he ryhtyvät muuttamaan puolisoaan sellaiseksi kuin haluavat ja SE on sitä vapaaseen tahtoon puuttumista: JOs uhkaa erolla niin, että tosiasiassa motivaatio ei ole lopettaa toimimaton suhde, vaan muuttaa toista tämän uhkailun voimin, se on vapaaseen tahtoon puuttumista.

Sitäpaitsi tuo on esimerkkinä sikäli hassu esimerkki tuo huumeidenkäyttö, että addiktio on sairaus.
Yhtä hyvin voisi sanoa tuberkuloosipotilaalle että 'jos et lakkaa yskimästä jätän sinut."

Jos nyt ajatellaan addiktia puolisona, niin mikään uhkailu ei auta ja ihan itsesuojelullisista syistä on parempi lopettaa suhde saman tien, sillä addiktin kanssa eläminen sairastuttaa. Se ei ole itsekkyyttä, sen kertominen toiselle ettei halua addiktin kanssa seurustella ei ole kiristystä, jos se on vain yksinkertainen tosiasia.

Ihmisillä on täysi oikeus valita käyttää huumeita ja meillä on täysi oikeus valita olla olematta parisuhteessa huumeidenkäyttäjän kanssa.

[Lilli]

Eihän tuo ensin mainittu tilanne ollut vielä edes kovin paha. Siinä on vain mahdollisuuksia rajattu jonkin verran. Valinnan mahdollisuuksia niin uhkaajalla kuin uhatullakin.  .

Uhatun mahdollisuudet:

-huumeiden käyttäjä haluaa pitää parisuhteen ja lopettaa huumeet
-huumeiden käyttäjä haluaa pitää huumeet ja näyttää siipalle ovea
-huumeiden käyttäjä haluaa pitää sekä huumeet että siipan ja yrittää käyttää huumeita salaa
-huumeiden käyttäjä haluaa pitää sekä huumeet että siipan ja yrittää saada siipan ymmärtämään, mikä niissä huumeissa oikein viehättää. Ehkä jopa tarjoaa tällekin.

Uhkaajan mahdollisuudet:

-Mikäli huumeiden käyttö ei lopu, hän lähtee
-Mikäli huumeiden käyttö loppuu, hän jää.
-Mikäli huumeiden käyttö jatkuu, hän jää päinvastaisista uhkailuista huolimatta.
-Vaikka huumeiden käyttö loppuisikin, hän saattaa todeta silti parisuhteen toimimattomaksi ja lähteä kaikesta huolimatta.

[Eklektikko]

Jos oikeasti on  kyse addiktiosta - olipa se sitten prosessiaddiktio (pelit, työ, seksi) tai kemiallinen addiktio (alkoholi ja muut päihteet) mikään määrä manipulointi/uhkailua/kiristystä/mitään ei auta!

Addikti alkaa toipua sitten kun hän ihan oman itsensä takia alkaa haluta muuttaa asioita. Ja kyseessä on sairaus! Se että sanoo toiselle 'jos rakastaisit minua et päihteilisi' on todellakin kuin sanoisi tuberkuloosipotilaalle 'jos rakastaisit minua et yskisi.'

Ihmisten eräs suuri ongelma on pelko lähteä huonosta parisuhteesta minkä vuoksi he yrittävät sitten muuttaa puolisoitaan toiselaisiksi. Todellinen ongelma ei siinä ole ne asiat jotka puolisossa häiritsevät, vaan katse tulisi suunnata omaan itseen: Miksi olen yhdessä tämän ihmisen kanssa, jos hän ei kelpaa minulle juuri sellaisena kuin on?

Vastaus tuohon sieltä alitajunnan puolelta kun usein on esim:
'en ansaitse parempaa kuin tämä'
'ei minua kukaan tuon kummoisempi voisi kuitenkaan rakastaa'
'jos menetän tämän suhteen en ehkä löydä enää koskaan uutta'
jne.

Jos ne syyt ovat ylläolevat, pitää kääntää huomio omaan itseen ja työskennellä oma itsetunto/omanarvontunto kuntoon, eikä sen sijaan ryhtyä epäsopivan ihmisen kanssa yhteen ja yrittää sitten muuttaa häntä sopivammaksi.

Ihmistä voi rakastaa suuresti ja ymmärtää silti, että hänen kanssaan ei kannata olla parisuhteessa syystä tahi toisesta. Rakkaus ei tarvitse ja tarve puolestaan sulkee todellisen rakkauden kokonaan pois.

[Kuuhilda]

Sitten on tilanteita, jossa kuuluukin puuttua toisen vapaaseen tahtoon, kuten vanhemmuus.
Jos jättäisi puuttumatta, tekisi väärin toista kohtaan.
Rakkaus ei tarvitse...väitän, että lapsi kyllä rakastaa ja tarvitsee vanhempiaan.
Mutta tokikin kyseessä iiihan eri asia kuin aikusiten ihmisten välinen intiimi suhde.

[Eklektikko]

Kaikki vapaata tahtoa koskeva kirjoittamani yllä koskee vain ja ainoastaan aikuisia ihmisiä. Lapsen kuuluu olla tarvitseva rakkaudenkin keskellä ja lapsen vapaaseen tahtoon kuuluukin puuttua silloin, kun aikuinen asettaa hänelle rajoja.

Mutta aikuisten kesken tarvitsevuus ja toisen vapaaseen tahtoon puuttuminen tuottaa ongelmia ja mahdollisesti myös karmaa.