seuraava »

[Asterix]

*REPS!* Aivan loisto repäisy Tuuli-Hiuksissa!

...ja köyhät ei vain voi olla lihavia! 
Jup, kyllä sen kuule vain tunnistaa ulkonäöstä!

Siis EI! En tarkoittanut sanoillani että painan alas köyhiä kun en itsekkään ole varakas. Pöh! Tarkoitin, että tuli mieleen eräät tuntemani miehet joita voin kuvata sanoilla; "syöneen näköinen kun tulee Jaguaaristaankin melkeen ulos"

 
Nö... minä vain komppasin kirjoitustasi!
Olen täysin samaa mieltä! (Olin vain sarkastinen).

Olen itsekin vain keskituloinen tai jotain, lapseton nainen,
jolla on vapaasti ystäviä kaikista varallisuusluokista,
mutta joka kuitenkin on kallellaan varakkaiden puoleen,
koska tykkään tietenkin itsekin menestyä,
omata hyvän sosiaalisen turva -ja tukiverkoston.

Ja niin, ovat ne varakkaammat kuitenkin yleensä pirun älykkäitä,
kekseliäitä ja ahkeria, 
että ovat menestyksensä itselleen tehneet
(hyvät tulot ja omaisuushan on siitä hyvä todiste),
eikä yleensä tyydy vain valittamaan yhteiskunnan
vääryyksistä, vaan tekevät jotain.

[Artemis]

Tz-tz-tz..Artemis!

Minun Kauris-äitini oli oikea siivouspiru
ja otto-äitni se vasta onkin, kun on bakteeri-arka,
ja toinen oli eläinlääkäri-taiteilija ja toinen sairaanhoitaja,
joten ei mitään erityisempiä rikkauksia meilläkään arkielämässä.

Mutta kyllä se vaan maailman fakta on,
että varakkaamilla, ja nyt en puhu joistain boheemeista perijöistä
tai muuten vain hiukan erikoisista ihmisistä,
niin heillä on viimeisen päälle puhtaat kodit
yksinkertaisesti siitä syystä, että heillä on rahaa
siivoojaan, joka käy niillä useamman kerran viikossa
putsaamassa ja järjestelemässä paikat,
viemässä roskat ja pesemässä pyykit ja silittämässä ne
ja viikkaamassa kaappiin.


Minun lapsuudessani meillä ei käynyt siivoojaa,
ja vaikka äidit oli siivoushulluja,
niin kyllä meillä pyykit välillä jäi muutamaksi päiväksi
koriin haisemaan, kun äideillä oli kiire ja kersat ei viitsineet.

Tavalliset ja köyhät ihmiset eivät juurikaan osaa pitää rikkaita
ja menestyneitä normaaleina ihmisinä,
vaan ne on heidän mielestään aina
jotain kummallisia, erikoisia, tyhmiä, lahjattomia
ja hmm.. : hikisiä läskejä
-tietenkin kateussyistä
(ja siksipä he ei koskaan saa varakkaita ja menestyneitä ystäviä,
vaan joutuvat ikuisesti katselemaan köyhiä..!  ) 

PS. Vaikka puhutaan niinkin valtavan arasta
ja monien sielua repivästä aiheesta :
kuin näkökohdat varallisuuteen, niin pls,
älkää menettäkö huumorintajuanne,
vaikka planeetatkin olisivat nyt hiukan vinksallaan. 

En minä pidä rikkaita vinksahtaneina tai outoina, en luetteloi että vinksahtaneet tai haisevat ihmiset tulisivat jostain tietystä ihmisryhmästä kuin vaikkapa köyhät tai rikkaat. Minulla on varakkaita ystäviäkin. Mutta tosiasia on se että moukka on moukka. Ja moukka voi olla niin rikas kuin köyhäkin. Sivistyksestä kertoo se ettei vähättele muita. Se että teidän kotona pyykit haisi ei tarkoita että niin olisi muualla Meidän äidillä oli vain yksi lapsukainen, minä Eikä hävetä yhtään sanoa että meillä ei ollut rahaa. Eikä hävetä sekään ettei nytkään ole suuria määriä rahaa Raha on vain rahaa. Joillekkin se vaan on tärkeämpää kuin toisille.

Mutta todentotta, ei hukata huumorintajua. Vaikka kiihdynkin hetkessä nollasta sataan

Tosiasia on kuitenkin se että niin rikkaissa kuin köyhissäkin on ihan yhtälailla paskalta haisevia ihmisiä ja asenteeltaan vammaisia örkkejä.

Love and peace 

[Corvus Leonis]

Sangen huvittava keskustelu tämä. Itsellänikin on tavallinen keskiluokkainen tausta, mutta sattuneesta syystä olen ollut kakarasta saakka tekemisissä maailman ns. parempien piirien kanssa - aivan liikaa.

On niissäkin mukavaa väkeä - itse asiassa keskimäärin mukavampaa väkeä kuin tavisten tai köyhien parissa, eivätkä sen teennäisempiä - paitsi tietysti sitten niitäkin ääliöitä jotka luulevat omistavansa maailman ja joilla on se iänikuinen etkö tiedä kuka minä olen-asenne, juuri niille vittuilen mielelläni aina kun tapaan, ja se maailma on siinä mielessä älyttömyydessään kiehtova, kun tekemiset ei ole rahasta kiinni, mutta en yksinkertaisesti jaksa sitä helvetin ikävystyttävää meininkiä saati esittää kohteliaisuuksia sen johdosta millaiseen taloon/autoon/veneeseen/idioottiin harrastukseen joku on törsännyt.

Kaikki eivät perusta ulkokultaisuuksista ja on hyvä todeta se ajoittain päin naamaa, toki tuollainen on maksanut mulle kontakteja, mutta jos en ole niistä alunperinkään kokenut hyötyväni, ei siinä ole ollut mitään hävittävääkään.

[Artemis]

Yhden asian olen huomannut, kuitenkaan yleistämättä siinäkään. Ns. uusrikkaat tuppaavat olemaan juuri sitä "etkö tiedä kuka olen" porukkaa. Ne joiden elämässä varakkuus on ollut aina eivät sillä yleensä pyri kukkoilemaankaan tai sen enempää esiin tuomaan sitä että rahaa on. Ne jotka ovat esim. naineet rahaa tai muuten yht'äkkiä vaurastuneet, ovat usein eniten pullistelemalla rahalla ja sen tuomilla eduilla. Mutta pullistelkoon, ei se minulta ole pois  Enkä tunne kateutta. Olen sitä mieltä että mitä vähemmän omistan, sitä onnellisempi olen. Tiedän, se on kaiketi kieroutunut ajatusmaailma ainakin tässä nykymaailmassa. Enkä tiedä yhtään ihmistä joka ajattelisi samalla tavalla kuin minä Oi, onko teitä muita?
Mutta kuten sanoin ymmärrän rahanarvon turvallisuuden tunteen tuojana, kyllä minäkin haluan tietää että saan joka päiväisen leipäni myös huomenna

Tämä on minun kokemukseni asiasta ystävien kautta.

[T-H]

Kuule Artemiitti, jaappa mun kanssa sitten tuo ajatus omistamisen vähyydestä!? Olen samaa mieltä, sillä mitä vähemmän omistaa ei tule ikäväkään niin suuri kun aika jättää täällä maan päällä. Et eikös toi loppulauseeni olekkin vähän kieroutuneen korkkiruuvin ajatelmaa!? Kato hei, kun ei varakkaat viis veisaa moista

[Artemis]

Totta sekin

[Asterix]

Jup, uusrikkaat, siis viralliselta nimeltään Nouveau riche,
ovat siitä hassuja, että ne omistavat ainakin puoli Eurooppaa
ja haluavat tehdä aina vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen
ja ostavat tälle reippaasti sitä ja tätä ja tuppaavat rahaa kouraan
sen kummemmin ajattelematta.

Vanha raha taas on siitä hassua, että ne jakautuvat
pääasiallisesti kolmeen eri sarjaan.
Ensimmäiset ovat pirun kitsaita, toiset vaatimattomia
ja kolmannet ei osaa arvostaa paitsi elämäänsä,
niin omaisuuttaan/rahaansa ja syytää sitä muille depressiossa,
syyllä että rakasta minua/anna minulle mielenkiintoinen elämä.

Tosin, ei nämäkään stereotypiat aina pidä paikkaansa.

Jokatapauksessa, ihan normaaleja ihmisiä omine erikoisuuksineen,
kuten kaikki muutkin.
Tosin ne kaikki muut aina tahtoo ajatella niin,
että jos rikas on esim. mauton läski, depresiivinen tai muutoin hullu,
niin se on vielä erikoisempaa ja sitä pitää taivastella
ja jopa halveksua, vaikka samat vaivat heitäkin
vaivaa kuin kaikkia muitakin.

Olen huomannut, että tavallisen ja köyhän ihmisen silmissä
rikkaalla ja varakkaalla ei ole enään mitään inhimillisiä puolia,
ja heidän mielestään varakkaiden on oltava korostuneesti
"hyvä ihminen", esim. syytämässä avustuksina rahaa
jollekin, joka haluaa isomman kesämökin, mutta rahat ei riitä.

On eriasia tehdä oikeaa avustustyötä kuin saada näitä
pyyntöjä jopa niin, että uhataan kehitellä
jokin ilkeä juoru jollekin skandaali-lehdelle.

[Asterix]

Olen huomannut, että tavallisen ja köyhän ihmisen silmissä
rikkaalla ja varakkaalla ei ole enään mitään inhimillisiä puolia,
ja heidän mielestään varakkaiden on oltava korostuneesti
"hyvä ihminen", esim. syytämässä avustuksina rahaa
jollekin, joka haluaa isomman kesämökin, mutta rahat ei riitä.

Mistäköhän tämäkin juontaa juurensa, ihan älytöntä!

Mitä muuten tekisitte jos esim loton päävoitto kilahtaisi tilille?

Minä olisin kertomatta kenellekään, en edes lähisukulaisille.
Sain jotain perintöä, silloin tuli kyllä testattua hyvin
tosi ystävät ja mitä lähisuku ovat!
Jopa biologinen äitini sanoi rakastavansa minua
-ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa elämässäni!   

Sijoittaisin jonnekin ulkomaille, jonne verokarhu ei yllä,
kuin myöskään uteliaiden katseet.
Jos jäsin kiinni, niin sanoisin,
että olin luxus prostioitu ja säästin!

[T-H]

No kattos kun en lottoa. Ei silloin kilahda tilille. Joskus kun ostan arvan, ja jos sattuis joku hassu päivä käymään niin, että sieltä tulla tupsahtaiskin oikee mukava summa tililleni... Eka reaktioni ois tietty "jihuu-huudot" , sitten mä säpinöitsisin kirmaamalla sinne sun tänne

[T-H]

Juu, en mäkään riemuhuudoissani alkais huuteleen, että "mä se voitin sievoisen summan rahaa, ähää"! Vain yhdellä hyvälle ystävällä kertoisin...

kaulakoru, sähän investoisit siihen valkeaan nahkasohvaan varmaankin mistä oli aikasemmin puhetta?

No miä siihen matkaan tuonne Amerikkaan...

[T-H]

Voi kuulkaa! Haaveet jaksaa pitää tässä elämässä

Voi kun näkisitte joskus kun mä raaputan arpaa; on heti semmoinen pessimistinen asenne; "tästä tuu mitään voittoa"