Papitkin ovat ihmisiä, sitä en kieltänyt missään vaiheessa
Valitettavasti olen törmännyt elämäni aikana vain huonoihin, itsekäisiin ja lapsellisiin pappeihin (mm. rippipappini käyttäytyi leirillä ja konfirmaatiossa pahemmin kuin me 15 kesäiset!
), jotka ovat olleet kaikkea muuta kuin avarakatseisia ja rakastavia Jumalan oppaita.
Mukaviakin pappeja varmasti on, vaatimattomia ja hyväsydämisiä, mutta mie en ole sellaisiin vielä törmännyt, mikä on hirveä sääli!
Suurin osa tuntuu ottavan työnsä ja oman asemansa Jumalan edustajana turhankin vakavasti. Elämän pitäisi olla rentoa ^___^
Joten en yleensäkään kannata pappeuta tai mitään muuta vastaavaa, jossa ammatin ym. puolesta nostetaan itsensä muiden yläpuolelle, lähemmäs Jumalaa, kun me kaikki olemme ihan yhtä lähellä häntä, koska olemme Jumalaa ^_____^ Esimerkiksi antaisin vaikka parhaan ystäväni siunata minut avioon, koska hän on ihan yhtä pyhä kuin pappismies/-nainenkin ja hänellä on samat Jumalan suomat pyhät öööh... voimat? Ei ehkä hyvä sana tähän yhteyteen, mutta enivei, ymmärrätte varmaan pointin
Paitsi että, näinhän mie telkkarissa aivan hauskan ja rennon jenkkiläisen papin, joka vihki parin varsinaisen showmiehen ottein!
Se oli mahtavaa, tuollaisia pappeja saisi olla lisää.