Sen verran vielä lisäisin, että kun haaveilen psykiatrisiin tai psykologisiin ongelmiin paneutumisesta työssä, ristiriitana on juuri kova kyseenalaistukseni ns. länsimaista lääketiedettä kohtaan. Hienoa olisikin jos voisin tuoda alalle uusia henkisempiä hoitomuotoja ja yleisesti uudistaa ihmiskuvaa kokonaisvaltaisena olentona. Oma elämänfilosofiani menee niin kovin yli tämän maallisen maailman valtaväestön ymmärryksen, että aika isoa palaa olen haukkaamassa, jos tälle tielle haluan lähteä...
Itse opiskelen psykologiksi enkä mitenkään koe, että se jotenkin olisi kauhean vastakkaista oman "höperö"ajatteluni kanssa, vaan nämä kaksi puolta tukevat toisiaan mitä parhaiten. Lääketiede ja psykologia eroavat siinä, että lääketiede pyrkii varsin usein hoitamaan oireita, kun taas psykologia hoitamaan sitä siementä, joka ne oireet on aloittanut. Psykiatrin työ on taas hyvin kliinistä suhteessa psykologin työhön ja voisi ehkä sopiakin sinulle, nimittäin psykiatrit hyvin usein toimivatkin tutkimustehtävissä tms. siinä missä psykologit enemmän käytännön tehtävissä. Psykiatrit myös diagnosoivat ja määräävät lääkityksen, siinä missä psykologit muuten hoitavat. Eli yhteistyötä, mutta erilaisuutta löytyy.
Henkisemmät hoitomuodot sopivat hyvin psykologiseen ajatteluun, sillä psykologiassa käytetään aika paljon kuitenkin omaa luovuutta ja intuitiota, vaikka taustalla onkin aina se konkreettinen tietotaito ja ymmärrys. Näin parhaiten pystyykin vastaamaan eri potilaiden ongelmiin.
