Aika laaja aihe tämä, kun pohtii.
Onko aisten saatava tieto totta? Ruohot sun muut..
Entä yliaistillinen tieto?
Moraali?
Onko oikein esimerkiksi satuttaa toista sadakseen itse siitä tyydytystä? Tms..
Meillä on kaikilla oma todellisuutemme, ikkuna jonka kautta hahmotamme maailmaa.
Jokaisella erilainen riippuen elämänkokemuksesta, synnynnäisistä ominaisuuksista jne.
Onko aistei saatava (näkö, kuulo,tunto sunmuut) tieto totta? Mistä tietää että ei ole psykoosissa?
Onko psykoottiselle harhat totta?
Entä lapsi jolla on sensorisen integraation häiriö? Onko totta että silitys onkin kipua? Kenelle?
Ja noista saduista....
eräs
pysähtynyt
kyseenalaistaisi kyllä nuo loogiset "faktat " ja kertoisi lapsille satuja lentävistä lehmistä ja vaikka vihreästä taivaasta, eikä näkisi sitä ollenkaan huonona vaihtoehtona,
ehkä asialla on myös
lentävänä mielikuvituksena?
Mutta kuka sanoo mikä on oikea tapa hahmottaa tämä maailma,
tai kertoa siitä satuna lapsille?
Sadussa mieli saa olla vapaa ja luova.
ja
häävuoteellaan.
Ja pieni keho jännittyy, kuuntelee, oivaltaa ja kätkee sydämeen KAIKEN mitä sadusta on imettävissä. Hengenravintoa. Ja
loistaa.