Palaan tähän aiheeseen vielä, kun muistin erään kauden, jossa taistelin henkisten voimavarojeni ja ymmärtämykseni kanssa noin 10 vuotta sitten, kun huomasin, että omia ja maaäidin voimiahan olin etsimässä.
Onko teistä koskaan tuntunut siltä, että
jalkoja ei saa eteenpäin? Että jalat ovat kuin tiiliskiviä ja viimeisillä voimanrippeillä saa ne liikkumaan ja tekemään jotakin. Kun halu toimintaan tyrehtyy.
Tai pahaa ihmeellistä ripulointia, joka vie tosi heikoksi?
Löysin juurichakran tietoa toisesta kirjasta, jossa sanotaan, että jos lisämunuaiset eivät ole kunnossa ja eivät tuota tarpeeksi adrenaliinia, veren virtaus jää myös heikoksi. Oinas-Mars on myös heikoilla tai vaikeissa kuvioissa, Härän voima uupuu myös, Kauriin lujuus ja Pluto alistaa. Näin äkkinäisesti sanottuna.
Nämä kalahti minun vaikeisiin aikoihin, jolloin minä olisin niin kaivannut äitiä tai isää tai edes sukua tukenani ja olin heistä jotenkin hyvin erillään. Kun ajattelenkin, mitä tukea voi vaikeina aikoina juuri saada perheeltä tai suvulta, jos ne siteen toimivat ja ovat vahvoja!
Mutta se mikä ei tapa, se vahvistaa!