Jaa-a, mun elämän pahin pelko on sitä etten ymmärrä jotain itseni kannalta olennaista asiaa (Chiron Kaksosissa kuvaa tota oikein hyvin.) Olen saattanut mennä sellaisesta päiväkausiksi niin tolkuttoman sekaisin että psykiatria olis tarvittu.
Sitten tulin ajatelleeksi että kaikkea, mitä ympärillä on tekeillä, ei kannata yrittää järkeillä
itselleen koska todennäköisesti jokin irrationaalisiin asioihin erikoistunut osa aivoja "tietää" asioiden oikean laidan ennenkuin kykenee rationaalisesti asiaa käsittelemään ja sitten tekee itselleen vain
hallaa jos yrittää liimata päälle jotain järkeviä selityksiä, kun se nimenomaan estää ihmistä tekemästä järkeviä päätöksiä.
Niin.. mie olen ollut syntymästäni asti sekaisin ja on sekin tavallaan aika autuas olotila, :
mutta kyllä mie olen sitä mieltä, että joku tolkku noissa henkisissä seikkailuissa,
että pysyy suhteellisen miellyttävässä arjessa ja elämässä kiinni ylipäätään
ja siihen ei auta kuin se, että elää sitä todellista arkea ja kehittää sitä
aitoa ihmiselämää, eikä pyri olemaan mikään henkiolento,
mitä todellisuudessa lihallisena ja kehollisena ihmisenä ei ole.
