En ehkä lukeuu noihin mustasukkaisiin ihmisiin.
Tottakai joissain tilanteissa saatan tuntea mustasukkaisuutta, mutta koen olevani sen tunteen yläpuolella, toisinsanoen en anna sille valtaa.
Ilmavana ihmisenä kaikki semmoinen tuntuu vieraalta..
Vaikka
en omaa taipumusta sabotoida muita omistushalulla. muuten tuo yhtymä pelittää kyllä. Kuvittelen olevani aistillinen sekä perso aidoille asioille.
Vuosia sitten minua piiritti eräs
mies.
Hän sai minut jotenkin paniikkiin määrätietoisella yrityksellä sitoa minut itseensä ja tulevaisuuteensa...
Hän oli kait liian "kunnollinen" minulle silloin.
Olisin kaivannut tuolloin henkistä yhteyttä kuin materiaalista hyvää. Jostain syystä silloin en osannut sitä arvostaa. Ehkä se henkinen yhteys olisi löytynyt yhteisen omaisuuen kautta, ehkä ei.
Mutta siis mustasukkainen tämä
todellakin oli. Se oli jotenkin outoa. En ollut ostettavissa tuolloin. Hyvä niin.