seuraava »

[kaulakoru]

Tässä on tullut viimeaikoina ja jopa vuosina miettineeksi että mikä olisi sellainen suhteellisen realistinen että toimiva parisuhde. Meillä jokaisella on varmasti epäonnistuneita parisuhteita takana ja monilla on varmasti nytkin toimiva parisuhde.

Mikä on se juju, jotta olette saaneet sen toimimaan tai mikä siitä puuttui jos tuli ero? Vielä minua kiinnostaa kuinka tärkeää se teille on, että kumppaninne on kiinnostunut esim energioista, henkimaailmasta, filosofiasta, esoteriikasta, mystiikasta tmv?

[indiima]

En ole vielä niin pitkää taivalta rakkaani kanssa taittanut, että osaisin vastata ensimmäiseen kysymykseesi kunnolla. Meidän suhteessamme ainakin on molemminpuolinen suuri ja selittämätönkin yhteenkuuluvuuden tunne, persoonien täydellistyminen yhdessä -> muodostuu siis jonkin sortin harmonia, jota emme välttämättä yksinään koe.

Henkisistä asioista:

Olen tuonut tarotit, uskonnollisuuden, energialääketieteen jne. vahvasti esille alusta asti ja siippani kunnioittaa tätä puolta minusta, vaikka onkin melkein asiassa kuin asiassa eri mieltä tai ei koskaan ole edes ajatellut kyseistä asiaa. Keskustelemme henkisistä asioista kuitenkin paljon keskenämme ja koen virkistäväksi sen, että hän kyseenalaistaa omalla ajattelullaan minun ajatteluani. Ymmärrämme, että ajattelemme eri tavalla asioista, eikä hän laita pahakseen, jos annan hänelle energiahoitoa ja mantraan samalla. Hän on sopivassa suhteessa vapaamielinen.
Minulle ei ole niinkään tärkeää, että hän on kiinnostunut spesifisti näistä asioista, vaan se että hänellä on kiinnostusta ymmärtää minun kokemusmaailmaani, ajatuksiani ja tunteitani niin näissä kuin muissakin asioissa. Tämä meillä toimiikin hyvin ja siitä olen todella onnellinen.

[Asterix]

Hyva kommunikaatio on kaiken perusta ja huumorintaju.
Nuo kaksi jos puuttuu, niin ei siita mitaan tule.
Kolmas tarkea asia on miehen alykkyys, jota ilman en parjaa.
Kappas, kun mie hermostun aika akkia, jos sita miehella ei ole
-mulla kun sita ei ole, niin yhden pitaa olla alykas.  :

Siinapa ne elintarkeimmat mun mielesta. Aika usein nuo kolme juttua
useammalta miehelta on jo liikaa vaadittu.  

[indiima]

Hyva kommunikaatio on kaiken perusta ja huumorintaju.
Nuo kaksi jos puuttuu, niin ei siita mitaan tule.
Kolmas tarkea asia on miehen alykkyys, jota ilman en parjaa.
Kappas, kun mie hermostun aika akkia, jos sita miehella ei ole
-mulla kun sita ei ole, niin yhden pitaa olla alykas.  :

Siinapa ne elintarkeimmat mun mielesta. Aika usein nuo kolme juttua
useammalta miehelta on jo liikaa vaadittu. 

Samaa mieltä
samaa mieltä
samaa mieltä

muuten on sama kuin seurustelisi jäniksen kanssa, ja senkin kanssa mieluummin.

[Ratkaisu]

Itsellä paras suhde on tämä mikä nyt on meneillään. Paljon olemme yhdessä käyneet läpi ja kokeneet yhtä sun toista. Toimivin juttu on ollut se, että emme oikeastaan stressaa sitä mitä tässä tulee tapahtumaan. Kun ei lastaa suhteelle liikaa odotuksia vaan nauttii siitä mitä kahden ihmisen välillä on, niin meillä ainakin on toiminut. Vielä viiden vuoden jälkeenkin saatamme unohtua keskustelemaan unien kustannuksella aamuun asti ja toisen nähdessä tulee aina hymy huulille. Kai siinä osittain on kysymys siitä, että säilyttää sen läheisyyden ja seksin suhteessa mukana ja pitää huolta että se ei mihinkään häviä.

Avoimuus seksissä ja tunteissa on ollut myös aika avainasemassa ja se, että ei kuvittele mitään epärealistisia asioita kuten, että mieheni ei koskaan tule ihastumaan keneenkään tai hän ei flirttaile kenenkään kanssa ja sitä rataa. Kun ryhtyy katselemaan asioita siltä kannalta, että mitä sitä itse aina tekee ja tuntee, niin toisen pikku flirtit eivät tunnu enää niin pahoilta. Toki siis yhteisiä pelisääntöjä tulee kunnioittaa, mutta järki käteen niissäkin. Tulipas aika vuodatusta.

Niin pidän osittain tärkeänä sitä, että mies on kiinnostunut energioista. Itselle ne ovat niin luonnollisia ja osa arkipäivää, ne ovat ikäänkuin se oma juttu, että en välttämättä tarvitse, sitä että toista kiinnostaa. Filosofiasta ja elämän pohdiskelusta on kyllä hyvä löytyä kiinnostusta, ei siitä oikein muuten mitään tule, kun en mistään luolamiehistä pidä =D

Mieheni on kiinnostunut energioista kamppailulajien ja fysiikan kautta. Aika usein saatamme kumpikin olla innostuneita jostain energiaasioista ja sitten kun puhumme niin tajuamme, että puhumme samasta asiasta, mutta eri termein. =) Joten hmm, täydennämme tässäkin aika hyvin toisiamme. Hän esimerkiksi tuntee aina kun reikikanavani aukeaa ja energiaa saattaa vaan virrata ja hän aika usein siitä mainitseekin =)

Hmm, olipas nyt meidän suhteemme hehkutusta, mutta kun hyvin menee, niin eihän sitä voi muuta kuin hymyillä =)

[Ulkopuolinen]

Auts, osui ja upposi. Sinä et kestäisi minua sekuntiakaan, miten syvälliset keskustelut ja oikean värisen kynsilakan etsiminen on toisaan poissuljettuja asioita? Minulla joskus kestää tajun kauan sovittaa koruja ja vaatteita, kun pitää olla oikea tunnelma niin sitä sitten vietetään tunti peilin edessä, jos siltä tuntuu. Ja jotenkin pidän itseäni aika syvällisenä ihmisenä. Ehkä se elämä on sitten ollut niin kovaa, että sitä pitää kompensoida turhamaisuudella. Joka on itseasiassa äärimmäisen kivaa. Joskus se menee ihan yli, kun saa kamalat skitsot, kun tietty paita on pyykissä tai joku on kadoksissa. Mutta jokaisella saa olla omat turhamaisuutensa ja heikkoutensa.

Tosin hyvin harva kestäisi minua, joten sinkkuna on hyvä jatkaa. Nyt sitten pistetään se deittipalvelu käyntiin! Täällä on ensimmäinen asiakas tai sitten voin olla se jokerikortti, jota kukaan ei halua, ainakaan ristiseiskassa…

Minusta jokaisella suhteella on tehtävänsä, harvoin sitä ensimmäisellä kerralla sitä ykkössuhdetta saa, suhde parhaillaan kasvaa samalla kun ihminen kasvaa. Mutta jos toisen rooli on esimerkiksi turvan luominen, niin automaattisesti se rooli katoaa joskus ja no jos ihmiset kehittyy yhtä matkaa niin hienoahan se on, mutta harvoin käy niin.

Jotkut miehet sietävät jyriä, jotkut ovat itse niin määrätietoisia, että pahinkin jyrä vaan vikisee perässä kiitollisuutta kehräten ja sitten on niitä, jotka saavat jyrätä toisiaan täydessä sulassa sovussa, ainoa vaan, että jyräämisen tarve kummasti katoaa.

Juu, tännekin voisi tilata miehen, joka osaisi laittaa minut aisoihin, tai kyllä minä sittenkin uskon tasa-arvoiseen parisuhteeseen, jossa on turvallinen leimahdella ja sitten taas nauraa. Tosin tapasin minä tuossa sellaisen kummallisen miehen, jonka seurassa leimahtelu oli täysin turhaa ja meillä oli äärimmäisen hauskaa. Harmi vaan se oli umpihomo. Taas näitä minun hyvää miestuuriani. Miten aina onnistunkin, no viime viikolla vasta todellisen miehen löysinkin, vau, vau, vau. Vaimo viidennellä kuulla raskaana ja niin onnellista parisuhdetta harvoin tapaa.

No onneksi yksin on hyvä olla, tai siis onhan noita ystäviä ja perhe, mihin parisuhdetta tässä enää tarvitsee edes?