seuraava »

[tuonen joutsen]

ehkä se ahdistus käy kylässä sinun luona kertomassa jotain tärkeää sinulle sinusta itsestäsi, ja sen jälkeen kun se on lähtenyt, voit ottaa järjen käyttöön ja analysoida. ja saada ikäänkuin sen ahdistuksen tuoman lahjan.


minun kokemus oli että ahdistus kuitenkin kertoi jotain tärkeää ja totuudellista itsestäni minulle itselleni, vaikke sen kohtaaminen ja kestäminen, sanoisinko sietäminen ollutkaan helppoa.


tunnistan tuon halun hajoittaa kaikki, lähteä ja polttaa sillat takanaan, sen ahdistuksen tunteen kanssa.


mutta mikä minä olen sanomaan mitä kenenkin tulee tehdä, mutta nykyään olen suuresti onnellinen etten tehnyt niin ja jättänyt asioitani kesken. nyt katsottuna se olisi ollut suurinta typeryyttä minulla.


monesti terapia-aikoina terapeutti edesauttoi jotenkin 'estämällä' sitä etten olisi heittänyt kaikkia ahdistuksessa suoraan roskakoppaan. olisin lopettanut koulun ja parisuhteen tms. muutamia kertoja.



NYT kun voin hyvin, olen niin kiitollinen etten niin tehnyt. huh, ONNEKSI. olin juuri oikeassa koulussa ja oikeassa parisuhteessa, ahdistuksen aikaan vaan sille oli sokea. :



näin minulla, en tiedä miten sinulla, siis kenellä tahansa joka tätä lukee.

[Esmiralda]

Tuossa on lause Avelta, joka kolahtaa minuunkin,   :

ahdistuksen noustessa haluan vain mahdollisimman kauas pois ja polttaa kaikki sillat takana ja hällä väliä ja haistakaas kuule kaikki paska?

Ja olen todennut, että kalamaiset ihmiset useinkin 'pakenevat' sitten jonnekin, jotkut oikeasti vaihtavat paikkakuntaa tai työtä tai kumppania, mutta jotkut erakoituvat, ottavat alkoholia, huumetta tai vain yksinkertaisesti sairastuvat.

Uskon että kartalla minun   8.huoneessa kuitenkin järkiinnyttää ja kurittaa tuota tunteen voimakasta 'pakoviettiä'. Ja myös   pakottaa tarttumaan ongelmaan, koska tiedän, että paetessa jotakin, en pääse eteenpäin ja löydän sen kuitenkin jostakin kaapista uudelleen.

Yritän ymmärtää ahdistustani, yritän, sillä harvoin siinä onnistun, vuosia yleensä kuluu.  

[tuonen joutsen]

minä toimin usein juuri päin vastoin kuin tyypillisistä kaloista sanotaan.


ei minkäänlaista taipumustakaan alkoholi ja huume ongelmaan. (ainoa oli se nikotiiniriippuvuus)...pitkälle kehittynyt vastuuntunto ja yleensäkin pelkoja päin meneminen.


olen kyllä paennut tavallaan, esim. aikoinaan ihmiset jotka ei vaikuta suvaitsevan muita, niin en jaksanu paljoa olla sellaisten 'suppeiden' seurassa. toinen oli ainaisesti riitelevät ja keskenään sotivat hmiset. pakenin niitäkin omaan rauhaani. tosi hyvä oppi itselle on ollut 'konfrontaation' oppiminen. tyypillistä kalaa.

kaipa myös sekin, että olen aikaisemmin ollut yliherkkä, nyt enää pelkästään herkkä. yliherkkyys saattoi mennä myös sairaalloiseksi toisten kipujen ja tuskien myötäelämiseksi.


huh, onneksi ei enää.


sillä tavoin ei ainakaan ketään voi auttaa, jos imee itseensä hänen kärsimyksensä.


se hieman kiero kuvio on kyllä tullut hyvin tutuksi:

kärsivän ihmisen halu siirtää oma kärsimyksen itsensä ulkoiseen kohteeseen, eli toiseen ihmiseen ja sitten käsitellä sitä tässä toisessa. sijaiskärsijässä, ikäänkuin käsitellä siinä itseään, vaikka hoitamalla.


minusta tarve ja halu tälläiseen toimintaan liittyy plutonikkouteen.


siihen en enää ala, ellen saa siitä 'sijaiskärsijä'-terapeuttina olemisesta kunnon liksaa :


'siirrä minuun kärsimyksesi, minä ilmennän ne sinulle kehossani, voit katsella niitä minussa, hoitaa niitä minussa ja kokea vapautuvasi ja parantuvasi.'
 
:


hmm, vähintään 66,6 e tunti, se on sen verran raskasta hoitoa.

[Ave^^]

ehkä se ahdistus käy kylässä sinun luona kertomassa jotain tärkeää sinulle sinusta itsestäsi, ja sen jälkeen kun se on lähtenyt, voit ottaa järjen käyttöön ja analysoida. ja saada ikäänkuin sen ahdistuksen tuoman lahjan.

Jep. Kyllähän se on hyvin tehokas keino pistää itsensä huomaamaan että kaikki nyt ei ole kuitenkaan ihan kunnossa. Helposti sitä jos ihan tasaista on, hieman laiskistuu ehkä, eikä edes kiinnitä huomiota joihinkin asioihin, antaa niiden nyt vain olla niin kun ne nyt sattuvat olemaan.
Ja olen kyllä tyytyväinen juuri siihen, että se ahdistuskohtaus ei enää kestä niin kauaa, enkä jää siihen vellomaan, että pystyn hetken päästä kuitenkin ajattelemaan ihan järkevästi. Siitä vellomisesta kun ei kyllä seuraa mitään hyvää..


Alkoholiongelmasta mulla on vähän sama, että ei ole kyllä taipumusta siihen. Minusta kun se ei oikein ole mikään kunnon pakokeino, seuraavana päivänä on vain älyttömän huono olo, ja kaikki on taas ihan ennallaan, huonomminkin vielä. Ei sovi mulle. Paikkakunnan vaihdoksia useasti harrastaneena keksin kyllä parempiakin keinoja jotka antavat pidemmäksi aikaa iloa.

kärsivän ihmisen halu siirtää oma kärsimyksen itsensä ulkoiseen kohteeseen, eli toiseen ihmiseen ja sitten käsitellä sitä tässä toisessa. sijaiskärsijässä, ikäänkuin käsitellä siinä itseään, vaikka hoitamalla.


minusta tarve ja halu tälläiseen toimintaan liittyy plutonikkouteen.

Hyvä huomio tämä. Plutonikkuuteen taitaa liittyä ne molemmat puolet, sekä tuskan siirtäminen että sen ottaminen itseensä. Jonkinlaista vahvaa tunneperäistä sulautumista plutoonkin liittyy.

[dodobien84]

Eklektikolle kiitokset hyvästä linkistä. Lähti saman tien kirjanmerkkeihin, joiden jo luulin olevan jotakuinkin valmis kaikesta mahdollisesta. Täältä tulee femmaa *LÄPS!*

[dodobien84]

Kumma en itse koskaan halunnut siirtää tietoisesti ahdistusta muille. Kaikki vuodet mitä olen vellonut olen aina kohdistanut kaiken itseeni. Oma paha oloni ikäänkuin hävetti itseäni niin perkeleesti että olen viimeiseen asti valehdellut ummet ja lammet että kaikki ok ja jos sekään ei auttanut niin suljin kontaktit muuhun ympäröivän maailmaan. Loppujen lopuksi sitä oltiinkin aika yksin... ryyppykaverit olivatkin sitten niitä jotka siitä nauttivat. Kai nekin tunsi olonsa paremmaksi seurassani.... kumma nyt muuten välähti mieleen miksi jotkut jättäytyivätkin remmistä pois.

Hmmm...