Nostelen fisuketjun..
Mitä Kaloille kuuluu?
Kalojen teemaanhaan liittyy molemmat sekä auttaja että autettu. Onko se siis kalan omasta valinnasta kiinni että toteuttaako tätä energiaa suuntaamalla sen muihin vai jäämällä odottamaan sitä jotakuta joka vie tämän kaiken tuskan pois? Jotenkin tuntuu mahdottomalta, että molemmat voisivat olla samaan aikaan, vaatiihan toisten tosiasiallinen auttaminen paljon voimaa ja itseluottamusta, jolloin tuohon toiseen vaihtoehtoon ei enää jää kiinni. Taas jos on taipuvainen jämähtämään omiin murheisiinsa odottamaan pelastusta, eihän silloin osaa katsoa missä muut tarvitsisivat apua kun kaikki energia menee itseensä tuijotteluun. Vai voisivatko ne sittenkin olla jollain tavalla samaan aikaan kalassa?
Jäin miettimään tätä..
Itte kuu vaakana haen aina balanssia joka asiaan. Tämänkin ratkaisin itselleni siten, että kun itsetunto on (mulla) kohdillaan, en odottele pelastusta. Ainoastaan silloin kun masentaa, tulen marttyyriksi. Mutta yleisesti, luonteeni rakastaa aidosti auttaa lähimmäisiäni. Silloin kun voin hyvin, autan mielelläni. Jos voin huonosti, minun on keskityttävä itseeni ja sanon suoraan etten voi nyt auttaa ja päinvastoin pyydän itse apua. Vastavuoroista siis.. Miten tarve on, kenelläkin.
Harva minulta pyytää mihinkään apua, taidan olla sen verran erakko ja ystävätön.
No, sukulaiset pyytää joskus. Ja heillehän voin olla suht täysin suora, he tuntevat minut, että sanon silloin kun en jaksa. Sekin on pitänyt opetella, ennen en tiennyt milloin voimani ovat lopussa, tai vaikka aavistelinkin, niin en arvostanut kai tarpeeksi itseäni Avatakseni suuni ja sanoakseni etten jaksa. Kai se on sitä kaikkien kaveruutta ja mukailevuutta ja konfliktien välttämistä ollut. Mutta huonosti on käynyt, mä kun en voi esittää oikein mitään. Kaikki näkevät kilometrien päähän kyllä minusta, että miten voin henkisesti. Siis jos voin tarpeeksi huonosti... tai hyvin..
Mutta tiivistelmänä, kyllä se on mahdollista olla nuo kaksi samaan aikaan, auttaa ja olla autettavana.
Tässä elävä esimerkki. :
Kun mietin asiaa vielä, niin tottakai on ihanempaa saada auttaa. Kuin "joutua" vastaanottamaan apua, todeta ettei aina pärjää yksin ja että jokainen olemme vajavaisia tarpeinemme ja virheinemme. Ja että se on okei, mun ei tarvii jaksaa yksin kaikessa, minäkin saan saada apua ja tulla rakastetuksi. Ja se on Täsmälleen yhtä tärkeä asia, kuin saada auttaa ja rakastaa muita. Ilman sitähän en osaa edes auttaa ja rakastaa muita, jollen rakasta itseäni.. Jollen suo itselleni Kaikkea mitä soisin lähimmilleni.
Menihän diipiksi, mulla usein menee........
:
