En osaa ajatellakaan, etteikö eläimillä olisi sielua - juttelen itikoillekin, kun sattuvat kohdalle osumaan ja viime viikolla pelastelin banaanikärpäsiä vesilaseista ja sanoin heille, että heidän pitää nyt ihan tosissaan tämän elämän aikana oppia varomaan vesiastioita, kun seuraava heidän kohtaamansa ihmisasukki ei välttämättä vaivaudu onkimaan heitä talouspaperilla mitä ihmeellisimmista kipoista ja kapoista.
Näin muuten unta tässä syksyllä paikasta, jossa juoksi villinä kissoja, koiria, jäniksiä, susia, kettuja ja vaikka mitä eläimiä. Ne ajoivat toisiaan takaa ja aina kun saivat kiinni, läähätettiin iloisena hetki, lurpsaistiin vähän vettä kuonoon ja taas mentiin. Huikea meno! Eikä kukaan loukkaantunut vaan kaikki nauttivat menosta suunnattomasti. Siellä täällä näkyi taloja ja talojen porteille oli laitettu näille eläimille kaikenlaista ruokaa ja vesiastioita. En tiedä, ketä niissä taloissa asui, kun ketään ei näkynyt, mutta valot niissä oli päällä.
Tuon unen jälkeen ajattelin, että eläimilläkin voi olla elämien välillä sellainen "levähdystaivas" ennen seuraavaa seikkailua. Tämä tuntui sellaiselta suomalaiseläinten pysähtymispaikalta, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Minä muuten olen itsekseni ajatellut, että voisin seuraavan elämän ottaa ihan "välipalaelämänä" ellei sitä lepoa tuolla toisella puolella ole tarpeeksi luvassa, ja olla vaikka pikkuinen rikkaruoho. Eipä tarvitsisi huolehtia yhtään mistään!
