Hmm, olettaisin, että 12 vuoden jälkeen puhut jo hyvin paikallista kieltä?
Miten olet itsesi tähän asti elättänyt ja kuinka elätit, miettien tuota kielitadottomuutta,
että sillä ei paljoa ns. "kunniallista" työtä tehdä, mutta en tuomitse mitä siten teitkään
ja miten pärjäsit. Jokainen löytää tiensä selviytyä pakon edessä.
Oletko miettinyt uudelleen kouluttautumista uusille urille ja oletko ottanut selvää,
mitä asuinmaasi voi tarjota sen suhteen?
Uskoisin sinun kuitenkin Suomesta "pakolaisena" lähteneenä olevan suhteellisen
varakkaassa maassa, jossa ulkomaalaisille tarjotaan koulutusta,
myöskin paikallisen kielen oppimiseen ja se on usein ilmaista.
Kun sulla on kielitaito ja ammatti, mikä tuo rahaa, niin materiaalinen pärjääminen
ja oma henk.koht. hyvinvointi on turvattu, eikä tarvtse ainakaan sen vuoksi olla
ranteita auki vetämässä.
Tuo on sellainen juttu, mistä tulee pitä kynsin ja hampain kiinni.
Kaikki muu on toisarvoista.
Palaaminen Suomeen, no ja, tällä hetkellä siellä on jumalaton työttömyys ja rahapula.
Asunnot ja ruoka maailman kalleimpia, mutta palkkataso ei ole noussut samassa tahdissa.
Veroja on tuhansia ja se nostaa elämisen hintaa hyvin kalliiksi,
mutta se elämisen laatu on suhteellisen huonotasoista verrattuna hintatasoon.
Sama kuin ostaisit Made in China-krääsää Versacen hinnoilla.
Suomessa jos joudut vaikeuksiin laskujesi kanssa (joka on hyvin todenäköistä, jos ei ole töitä),
niin olet pahempi rikollinen kuin mikään katutappelija tai murhaaja.
Pääset monia kymmeniä vuosia kestävään velkahelvettiin.
Se ei useammassakaan muussa EU-maassa mahdollista.
Toki, jos saat Suomesta loistavan työpaikan ja muutat sen vuoksi, niin
...mutta sitten törmäät toiseen suomalaisia rasittavaan ongelmaan,
-asuntopulaan. Suomessa
saadaan asunto -tarvitaan paljon onnea ja rahaa-
mutta valitsemaan et pääse. Se pitää ottaa, minkä saa -jos saa- ja ne voi olla tasoltaan ihan mitä vain.
Aika moni Suomessa on asunnoton työpaikasta huolimatta ja asuvat sukulaisten
tai kavereiden nurkissa tai jossain asuntolassa, jossa asuu ihan normi-spurgutkin.
Toki Suomessa on paljon normaaleja pärjääviäkin. Miten lie ovat elämänsä ja asiansa sumplineet.
Itse en pärjännyt Suomessa ja lähdin "pakolaiseksi" toiseen EU-maahan Keski-Eurooppaan.
Olen onnellinen ja tasapainossa täällä näin yleisesti ottaen.
Aina kun alkaa vtuttamaan jokin, niin muistelen aikaa Suomessa ja ongelmat tuntuvat
huomattavasti paljon pienemmille.
Tuskin muutan Suomeen enään. Olen juuri ostanut asunnon täältä ja työt ja ystävät ovat täällä.
Jos maata vaihdan lähitulevaisuudessa, niin USA, UK tai Ranska.
Eläkepäiväni olen ajatellut asua Etelä-Ranskassa ja sitä varten olen aloittanut säästämisen.
Kyllä pientä villaa varten pitää kartuttaa säästöjä sellaisen 30 vuotta, missä sitten elellä
parin pienen koiran kanssa ja olla kirjailija. :
Tosin tämä on vain ja ainoastaan mun kokemukseni Suomesta
ja aika ilkeitä juttuja itsekin koin suomalaisten tekemänä.
Mulla ei ole mitään syytä olla masokisti ja mennä takaisin.
Toki sun tilanne voi olla eri, mutta kerrot pahoista asioista mitä Suomessa tapahtui
niin en oikein ymmärrä, miksi palata samaan? Ei siellä mikään ole muuttunut 12 vuodessa.
Myöskin asiat eivät ilmeisesti ole menneet hyvin nykyisessä asuinmaassasi,
miksi?, en tiedä, mutta puitteet ja mahdollisuudet on taatusti olleet helpommat
kuin Suomessa, ellet nyt sitten jossain Ugandassa ole.
Kielitaidottomuus estänyt ottamasta selvää asioista?
(ja tiedoksi muille lukijoille; tämä ei ole sitten mitään Suomen haukkumista,
eikä kenenkään loukkaamista, vaan ihan mun omaa, kokemuksesta kumpuavaa puhetta,
miten olen kokenut. Jos teillä on hyödyllistä neuvoa kirjoittajalle mahdollisuuksista Suomessa,
antaa palaa vapaasti vain)