Kiitos teille.
I-ronia. Ihmettelin hiukan tuota sanomaasi, koska haluan muutosta enemmän kuin mitään muuta. Mutta tarkemmin sanojasi pohdittuani, ymmärsin, että motivaationi todella on kadonnut, mikään ei oikeastaan tunnu miltään, ja vaikka joitain tiettyjä mahdollisuuksia onkin, en ota niitä vastaan.
Ellanora. Tekstisi osui enemmän kuin oikeaan. Varsinkin kohta "Se ei tule olemaan helppoa, koska teillä tuntuu olevan asioita mitkä sitovat teillä tavalla tai toisella." Olen jo pitkään halunnut päästä eroon tästä tilanteesta, eroon ahdistuksesta ja ainaisesta epäluulosta. Välitän miehestä paljon, ja tiedän että hänkin minusta. Melkein heti huomasimme kuinka erilaisia oikeastaan olemmekaan, ja minä tiesin alusta asti että tämä ei ole välttämättä hyväksi, sivuutin kuitenkin tuon tunteen. Nykyisin tuntuu että kumpikaan ei enään halua jatkaa tilannetta, mutta jotankin tuntuu ns. "velvollisuudelta" jatkaa. Olemme toisissamme kiinni niin suurella umpisolmulla, että eroon pääseminen tuntuu mahdottomalta, vaikka kumpikin sitä haluaisikin. Nyt viime viikkoina tilanne on kuitenkin on näyttänyt menevän lopun suuntaan, mistä olen ollut itsellenikin yllätyksenä todella tyytyväinen. Ehkä kaikki vielä järjestyykin.
Kiitos teille!