seuraava »

[Ebenia]

Näin äsken ihan oudon unen, jolla tuntuu olevan joku merkitys minulle, mutta en saa siitä kiinni.

Olin menossa unessa naimisiin. Minulla oli kaunis puku päällä ja kävelin isolle kartanolle (juhlapaikka) isoa mäkeä ylöspäin. Olin aikaisemmmin riidellyt isäni kanssa (jostain) ja hän ei ollut tulossa häihin. Olin aika vihaisella tuulella ja muutenkin oli tunne, että olimme valinneet häillemme ihan väärän päivän. Ulkona oli aurinkoista ja koivut kukkivat.

Menin sisään kartanoon ja astuin sisään pienehköön ja tummaan tilaan. Tällöin ajattelin, että juhlatila ei ole ollenkaan niin hieno kuin olin ajatellut, että olimme valinneet väärän tilan ja harmitti tosi paljon. Näin siellä sulhaseni, joka oli jotenkin ihan vieraannäköinen, vaikka olimme olleet yhdessä unessa yli 8 vuotta. Ihmettelin, että miten olen ollut tämän ihmisen kanssa näin kauan ja ajatus naimisiinmenosta ahdisti. Tilassa olivat kaikki sukulaiseni ja vanhempani ja kaikilla tuntui olevan kivaa. Minä olin kuitenkin ankealla fiiliksellä. Katselin ulos tilan ikkunasta, josta näkyi isoja omenapuita omakotitalon pihalla. Omenapuut oikein roikkuivat isoista jättimäisistä punaisista, herkullisista omenoista ja ohikulkijat kävivät nappaisemassa aina pari ohikulkumatkallaan ja omenapuiden omistaja vähän sohi heille nyrkkiä, mutta hymyili kuitenkin lempeästi. Halusin vajota tuohon maisemaan enkä kääntyä ollenkaan katsomaan taas juhliani, joissa en edes halunnut olla.

Morsiusneitoni alkoivat tanssia jotain tanssia ja viihdyttämään ja ajattelin, että "voi kun he ovat nähneet vuokseni vaivaa". Minua alkoi ahdistaa ja lähdin pois huoneesta. Yhtäkkiä minulle tuli tunne, että tämä ei ole oikein. En voi mennä naimisiin! Lähdin juoksemaan ympäri kartanon sokkeloisia käytäviä hirveässä kiireessä, joka paikassa oli erilaisia ovia ja pieniä rappusia ja en tiennyt mihin olin menossa, mutta intuitiivisesti valitsin oikeat ovet ja pääsin huoneeseen, jossa oli paljon ihmisiä. Siellä nurkassa oli Annaelen (täältä foorumiltakin tuttu), joka oli sekoittanut tarot-korttinsa laukussaan. Juoksin Annaelenin luokse hädissäni ja kiireessä. Olin hädissäni, että kohta alkaa hääseremonia, että "Annaelen, katso pitäisikö minun mennä naimisiin?! ÄKKIÄÄKKIÄ!" Annaelen yritti käännellä kortteja pakkaan oikein päin ja olin hädissäni, että kohta emme ehdi katsoa kortteja ollenkaan. Annaelen oli saanut pienen pakan käännettyä pöydälle oikein ja loput olivat vielä laukussa. Sanoin, että minusta tuntuu, että vastaus löytyy jo tästä pöydällä olevasta puolikkaasta pakasta. Annaelen nosti kortin ja sieltä nousi kortti, jonka nimi oli "Ylösnousemus". Kortti oli kuin hieno kristillinen maalaus, jossa valovana meni kortin läpi ylhäältä alas ja ihmiset yrittivät nousta sitä valoa kohti. Valon yläpäässä oli teksti, jossa luki "hymy". Nähtyäni kortin purskahdin onnen itkuun, tiesin että valintani tulisi olemaan oikea, olin täydellisen helpottunut, onnellinen ja rauhallinen. Halasin Annaelenia kaikilla voimillani rutistaen ja lähdin kiitämään pitkin kartanon käytäviä löytääkseni sulhaseni, jolle kertoisin kaikkien nähden, että en halua tätä enää. Minua ahdisti ja en tiennyt miten konkreettisesti kertoisin tuon kaiken papin edessä, mutta en voinut muutakaan. Mietin unessa, että jos huijaisimme papin kanssa niin, että sanoisimme vain nuo valat ja sitten se ei merkitsisikään mitään ja emme menisi virallisesti naimisiin paperilla, niin voisimme kertoa vieraille myöhemmin sitten eronneemme juhlan jälkeen, ettemme joutuisi häpeälliseen tilanteeseen kesken hääjuhlan. Uni kuitenkin loppui pian ja jäi epäselväksi miten itse eroaminen meni.

Tuleeko ajatuksia? Tämä oli todella jotenkin vaikuttava uni ja harvoi muistan unia näin tarkasti. Tuleeko jollekin mietteitä siitä mitä tämä voisi tarkoittaa? Erityisesti tuo tarot-kortti "Ylösnousemus" jäi mietittymään?