taas mää tuuppaan ad(h)d dg:tä tähänkin.. itellä melko samaa historiaa, oman dg:ni sain vasta vuos sitte marraskuussa että pihalla olin ku lumiukko siihen asti.
http://www.youtube.com/watch?v=f7IyX3vp9qw on hyvä linkki, joka mun läheisille selvensi mitä tapahtuu päässä. ite syön lääkkeitä satunnaisesti, lähinnä silloin kun pitää saada aikaseksi.
tulee sinusta mielikuva että oot tavallaan labyrintissa ja joka reitti on umpikuja.
aistin levottomuutta ja ehkä hätäännystäkin. Et taida kovasti uskoa henkimaailman juttuihin, oppaisiin tai enkeleihin? koen että semmonen koittaisi apuansa tarjota, mutta ehkä tietoa näistä asioista tarvittaisiin enemmän ennekuin tämä asia etenee.
Adhd on aika todennäköinen, mutta sitä ei kuulema vielä lähdetä tutkimaan, ennen kuin selviää dissosiaatiohäiriön tarkempi määritelmä.
Labyrintti kuvaa tämän hetkistä tilannetta erittäin hyvin. Olen paikallani ollessa tyyni ja tasapainoinen. Heti kun yritän päästä jossakin eteenpäin, alkaa ahdistamaan. Väsyn helposti, koska tie on niin raskas. Henkimaailma on erittäin tuttu, mutta nuo muutamat lääkekokeilut ja totaalinen toimintakyvyttömyys tässä välillä on saanut minut hukkaamaan paremmin yhteyden itseeni ja henkimaailmaan. Siksi yritän apua etsiä tätäkin kautta. Olen itseasiassa ihan lapsesta asti omannut kyvyn tiedostaa asioita hiukan laajemmin. Sekin hankaloitti jo silloin elämääni valtavasti. Olin asian kanssa silloinkin yksin, niin kuin olen välillä nytkin. Olen myös opettanut nyt aikuisiällä Reiki-hoitoa ja hoitanutkin jonkin verran. Sekin sitten jäi, kun liikaa alkoi nousta menneisyydestä pintaan. Huomasin, että nyt täytyy keskittyä itsensä, eikä muiden hoitamiseen.
Anteeksiantoharjoituksia teen säännöllisesti. En tunne vihaa tai muitakaan negatiivisia tunteita kiusaajiani kohtaan. Olen käynyt jopa juttelemassa muutaman pahimman kiusaajani kanssa. Yksi heistä on nykyään paras ystäväni. Ymmärrän tilanteen kokonaisuuden ja silloinkin lapsena ymmärsin sen, että niin vain täytyy olla. Minun osani sillä hetkellä on olla kiusattu. Nyt vanhempana ymmärrän sen vieläkin laajemmin. Joku tarkoitus sillä on. Ja haluan päästä selvittämään sitä tarkoitusta.
Hankaluutena on nimenomaan tuo dissosiaation häiriö. En osaa uhkaavan tilanteen tullen integroida kokemaani ollenkaan. Saatan unohtaa täydellisesti tilanteen, jossa koen jonkun uhkaavan minua. Menen todelliseen paniikkiin, jos joku arvostelee minua negatiivisesti. Tai jos tunnen, että jollain on minusta pahoja ajatuksia. Olen välillä tiedostamattani yrittänyt kääntää herkkyyttäni pois, koska tällä hetkellä minun on hankala kohdata kaikki tunteet. En halua joutua koko ajan paniikkiin, koska haluan kyetä elämään jotenkuten normaalia elämää. Jonkin aikaa sitten olin täydellisesti tasapainossa ja oletin, että olen tasapainossa myös tämänkin asian kanssa. Olen miettinyt myös, että jospa yritän väkisin mennä väärään suuntaan ja siksi minulle nyt on tullut niin valtava ahdistus? En kuitenkaan osaa löytää paremmin suuntaa, koska tilanne on mennyt näin pahaksi.
Olen hyvää matkaa menossa oikeaan suuntaan. Haluan kohdata ne menneisyyden peikot kokonaan, jotta pääsen eroon tästä oireilustani. Haluan löytää oman paikkani. Haluaisin löytää tämän ahdistuksen keskeltä sen oman itseni. Minän, joka tietää mitä osaa ja mitä haluaa. Osaa antaa luovuuden pulputa, on kanava sitten mikä onkaan. Nyt en kuitenkaan tiedä enkä osaa.
Kiitos Teille ihanat!
