seuraava »

[monikakson]

Mietin, että millainen homma on, kun ystäväni ei muista näkemiään unia tai edes tiedä näkeekö unia, mutta puhuu unissaan? Ainakin unissaanpuhuminen viittaa (sitä kuulleenakin) uniin. En sitten tiedä pitäisikö se herättää silloin kun se puhuu ja kysyä että näkikö se jotain unta...

[Asterix]

Mitä sitä herättämään, kuuntele vain kaikki mehevimmät jutut ja salaisuudet.
Minulla on pari ystävää, jotka puhuu unissaan. He nukkuvat levottomasti.

Itse näen tosi paljon unia ja muistan ne ja minä olen niitä,
jotka illalla menevät sänkyyn, löytävät hyvän asennon
ja ovat kuin sammutettuja, -ei ääntä, ei pihadusta, ei pyörimistä
ja aamulla heräävät sikeästä unesta ja samasta asennosta. :

[Tätsä]

Olenkohan mä monikakson kaveri?

Koko ikäni olen ihmetellyt, kun en muista uniani. Viime aikoina se on oikeastaan alkanut häiritä. Elämäni unista muistan yhden painajaisen, yhden pari kertaa samanlaisena toistuneen unen ja yhden, jonka johdosta olen pari kertaa kuljeskellut ympäri kämppää, kunnes tajuan, että "Ai niin, tää oli taas tää..."

Höpötän nukkuessani. Useimmiten ihan siansaksaa, mutta toisinaan ihan ymmärrettävääkin. Ikävä kyllä olen esimerkiksi haukkunut maailman ihanimman anoppini maanrakoon. Olin aivan unessa, mutta silmät auki ja annatin tulla  Vain äitini ja mieheni tietävät, koska olen unessa vaikka silmät on auki. Mieskin tietää vain siitä, että kun hän sanoo minulle että olen oikeasti unessa, niin suutun tulisesti, kun hän kehtaakin epäillä etten olisi hereillä 

Touhuilen myös kaikenlaista. Piilottelen ja siirtelen tavaroita ja häiriköin siten muiden nukkumista  Kerran piilottelin rahaa ja pari kuukautta sitten timanttikoruni. Onneksi korut sentään löytyivät parin viikon etsinnän jälkeen. Kakarana lähdin pihalle asti seikkailemaan, onneksi en enää.

Mistä se johtuu, ettei me kaikki muisteta unia? Olis niin kiva päästä oman päänsä sisään unien kautta, mutta kun ei niin ei.

[Hiisitär]

Kuulostaisi Tätsän kohdalla tuo noin aktiivinen toiminta osaltaan maadoittumisen puutteesta. Jos ihminen on maadoittunut ja tasapainoinen, hän ei yleensä lähde seikkailemaan unissaan, vaan nukkuu.

Meillähän on siis astraalikeho, joka on hereillä ja toiminnassa silloin, kun nukumme. Astraalikehollamme on mahdollisuus liikutella myös fyysistä kehoa ja se reagoi ympäristön kanssa. Siksi pystyt tulistumaan miehellesi nukkuessasi, koska astraalikehosi on tietoinen ja hereillä, vaikka fyysinen kehosi nukkuu.

Loppupelissä fyysinen kehohan on vain ontto astia, sellainen kulkuväline, jota ohjaa ihmisen sielu, jonka osa astraalikeho on

[Rakkauden enkeli]

Mistä se johtuu, ettei me kaikki muisteta unia? Olis niin kiva päästä oman päänsä sisään unien kautta, mutta kun ei niin ei.

Sitähän sanotaan, että jos ei herää tietyssä vaiheessa unta, oliko se nyt rem vaihe vai mikä, niin ei muista uniaan. Joskus unet, vaikka ne herätessä vielä muistaisikin unohtuvat äkkiä ellei niitä heti kirjoita ylös. Itse kyllä olen myös sitä mieltä, että joskus (unesta heräämisvaiheesta huolimatta) meidän ei vaan ole tarkoitus syystä taikka toisesta muistaa kaikkia uniamme. Jotkin asiat ei ole tarkoitettu tietoisesti muistettavaksi...  :

[meimi]

Mulla on kans se 'vika',  etten muista uniani.  Joskus harvoin harvoin jää joku uni mieleen, ja se saattaakin sitten pyöriä mielessä päiväkausia, ja ihmettelen sen sanomaa.  Tai kirjoitan siitä tänne.   

Minä kyllä nukun  sikeästi ja joskus samalla kyljellä koko yön.  Toisinaan heräilen, mutten siltikään muista uniani.  Olis niin kiva katsella unia ja miettiä niiden merkityksiä.

[Tätsä]

Mä olen tällaisena keltanokkana jotenkin kuvitellut, että astraalikeho voi seikkailla siellä sun täällä, mutta en ole koskaan ajatellut, että se voi napata fyysisen kehon mukaansa  Toisaalta aika järkeenkäypää. Minä itsehän siinä närkästyn "nukkumisepäilyistä" kun minä itsehän olen oikeasti hereillä, vaikka miehen näkemä keho on unessa.

Ja justiinsa kiven kovaan väitin yhdelle henkilölle, ettei mun maadottumisessa ainakaan ole mitään puutteita... Kuljeskelu on minulla kausittaista, sitä tapahtuu pieninä pätkinä pari kertaa vuodessa. Pitääkin ruveta kiinnittämään noihin enempi huomiota.

Juuri eilen juttelin yhden ystävän kanssa tuosta unien muistamattomuudesta. Sen takia kaivelin tämänkin topicin esille. Itsekin olin tullut siihen tulokseen, ettei ole tarkoitus muistaa kaikkea. Mutta se, että ei muista ikinä? Taidan nähdä aika kestämättömiä asioita - tai sitten kaikki on tyhjää täynnä.

[Hiisitär]

Minulle tulee maadoittumattomina stressikausina vähän samaa, mutta niin, että tiedostan astraalikehoni ja luulen olevani hereillä. Sitten jossain vaiheessa tajuan, että "ei jumalauta, kehohan nukkuu yhä ja minä seikkailen täällä ympäri asuntoa! Miten pääsen takaisin?"

Tätä tapahtuu myös silloin, jos nukun liikaa, toisin sanoen mieli ja sielu on ehtinyt virkistyä ja haluaisi jo takaisin, mutta kroppa vetelee vielä hirsiä

Minulla on kaksi ystävää, jotka eivät muista uniaan. Toinen on sanonut, että se on häiritsevää ja hän kokee olevansa outo, kun ei muista. Toinen taas sanoo, ettei saa nukuttua, jos hän muistaa unia. Unien muistamattomuus on hänelle merkki siitä, että hän on nukkunut hyvin ja sikeästi. Jos hän on sairas tai stressaantunut, hän alkaa nähdä unia. Kertoi kerran nähneensä kahden viikon aikana joka yö unta, jonka muisti vielä aamulla. Sanoi, että meinasi käpy palaa, kun oli niin sekaisin, ettei saanut yhtään yötä nukkua ilman unia!

[Tätsä]

Kiitos!
Nyt mä osaan suhtautua näihin mun höpsötyksiin vähän erilailla kuin ennen. Ei tämä(kään) niin kummallista ollut, vaan itse asiassa aivan järkevää.