seuraava »

[nepparinen]

Jostain syystä poikkeuksellisen voimakkaasti pyörii tänään mielessä avuntarvitsijoiden suuri määrä. Johtuneeko viime öisestä unesta, jossa olin ulkomaisessa vammaisten lasten orpokodissa silittämässä pörrötukkaisen pojan päätä. Tai sitten The Cove-dokumentista, jonka pakottauduin lopulta katsomaan kun se tuli uusintana.

Mutta siis, miten te suhtaudutte siihen tosiasiaan, että maailmassa on niin kovin paljon ihmisiä ja eläimiä, jotka voivat pahoin ja tarvitsisivat apua? Yksinäiset vanhukset makaavat vaipoissaan, tuotantoeläimiä kohdellaan huonosti, luonto saastuu ym. ym. Halu vaikuttaa asioihin on kova ja tuntuu sellainen kutsumus, että jotakin hyvää pitäisi konkreettisesti alkaa tehdä muutenkin kuin unissa ja ajatuksen tasolla. Mutta mistä lähteä liikkeelle, kun avun tarvitsijoita on niin paljon? Ja miten saisi muidenkin ihmisten silmät avautumaan tälle asialle enemmän?

Vai pitääkö se vain ajatella niin, että yksikin pieni teko muuttaa maailmaa ja jopa ajatuksen tasolla saa aikaan muutoksia, ja hyväksyä siten se, ettei konkreettisesti ehdi auttaa määräänsä enempää?

[Metsänkeiju]

No minullakin tuli poikkeuksellisesti tänään mieleen, että lähetänpäs enkeleitä Libyaan tuomaan rauhaa ja Japaniin tuomaan toivoa ihmisille.

Mä olen lähtenyt liikenteeseen ihan omasta elämästäni, kun on ollut niin paljon selviteltävää.. Ja omasta lähipiiristäni. Pieniähän ne asiat on, esim. tarjonnut apua uupuneelle äidille tms..
Mun tapani auttaa ihmisiä on myös tiedon jakaminen. Mun toinen elämäni on netissä, ja terveys kun paljon kiinnostaa ja yleisesti kaikki hyvä olo - jaan tietojani kuin saarnaaja konsanaan. Tietoja yrteistä, luomusta, energiahoidoista ym.. ja ihmiset ovat kyllä innostuneet, jotkut. Tää on minun tapani.. toivon se joskus syvenevän, kun on lapsilta aikaa enemmän, syvempään auttamiseen, juurikin konkreettisempaan. Olen myös miettinyt, kun mulla on kauheasti vehnäjauhoja ja muita kuivatuotteita joita en käytä, että menisin jakaa niitä joillekkin.. en vaan oikein tiedä sitten, minne. Ehkä pitäisi mennä ruokajonolaisille antamaan. Pikku tekoja myös maapallon tähden kannattaa tehdä, kuten kierrätystä, lajittelua, jne..

Enkelten kanssa myös autan. Ihanat Enkelit -kirjassa on työskentelyohjeita enemmän jos kaipaa.. Mutta se on kyllä hyvin yksinkertaista, ääneen tai mielessään kertoo, että pyydän apua ja minne / minkälaista ja kiitän.

Haaveena on, että joku päivä menemme itse köyhiin oloihin jakamaan konkreettisesti tavaroita ja ruokaa jne.. Jos mulla ei olis näin paljon jo lapsia , adoptoisin vanhemman, perhettä tarvitsevan lapsen.

[Hiisitär]

Auttaakseen muita tekemään hyvää on parasta olla itse esimerkkinä Tuputtaminen ei toimi koskaan, mutta näyttämällä, että niinkin voi elää, että huomioi toiset, voi onnistua.

Itse esimerkiksi ostan pääasiassa mitä tarvitsen kirpputoreilta ja eBaysta (riippuen miten löytyy) tai otan vastaan ystävien vanhoja juttuja. Vanhat tavarani pistän aina eteenpäin suuntaan tai toiseen. Ihan arjen pieniä hyviä tekoja tekemällä vaikuttaa ihan koko maailmaan! Maailman energia kun on yhtä ja jos yksi pitää soihtua yllä, muutkin saavat mahdollisuuden sytyttää soihtunsa niin halutessaan.

Suosittelen kummilapsitoimintaa!

Lisäksi kannattaa muistaa, että kaikelle on tarkoituksena. Kaikki tapahtuu jostakin syystä. Koska me emme näe toisten henkisiä sopimuksia ja sielunteitä on vaikeaa mennä sanomaan, että tämä juttu olisi paha ja tämä hyvä. Toki epäkohtia saa ja tuleekin huomioida ja kommentoida niitä, mutta sen sijaan, että heittäytyisi tunnemereen pitää mennä avuksi. Näin minusta!

[indiima]

Aiemmissa on tullut jo hyviä arjen konsteja. Itse liennytän yhteiskunnallisen vaikuttamisen tarvetta:

* ostamalla lähi- ja luomuruokaa.
* antamalla välillä keräyksiin rahaa.
* yrittämällä itse tuoda rauhaa ja hyväksyntää ympäristöön JA oikeudenmukaisuutta
* muistamalla olla kiitollinen
* kierrättämällä - itsekin saan vaatteita läheisiltäni, ja esim. äitini ja hänen siskojensa nahkatakit ovat saaneet hyvän kodin minulta, ja varmaan lapsiltanikin vielä saavat.
* vähemmän on enemmän - osta vain sitä mitä tarvitaan, ja hyvälaatuista, kestävää
* liikkumalla mahdollisimman ympäristöystävällisesti, silloin kun se mahdollista
* minä spämmään fb:ssä ruokatietoutta ja politiikkaa aika paljon ja toivon, että ne jotka kiinnostuvat, lukevat ja tekevät muutoksia.
* teen työkseni osittain ympäristötaidetta ja muuta yhteiskunnallista ajattelua sisältävää. No, se on tietty vähän huono vinkki 

[hevosmies]

Mä ajattelen edelleen niin, että maailman parantaminen on helppoa, hoida itsesi kuntoon, valoisaksi ja se valo heijastuu kaikkeen mitä teet. Mielestäni ei ole itselle terveellistä kantaa kaikkea maailman tuskaa, jos ei juuri jollekin asialle voi tehdä mitään. Ei vaan kannata menettää yöuniaan maailman tapahtumien vuoksi. Omalla esimerkillä vaikutat, edellä on lueteltu paljon myös hyviä konkreettisia keinoja. Kun on itse päässyt kotiin takaisin, isommat konkreetiset toimet kyllä tulevat eteen. Ei ole kenenkään eduksi väsyttää itseään murehtimalla ja miettimällä tuskissaan, mitä voisin tehdä. Kaikki on kiinni yksilöiden valinnoista ja me olemme kaikki samassa verkossa. Siis oma pää ensin kuntoon. Ja se temppeli, joka roudaa sielua tämän pallon päällä eli kaunis keho. Siitä se lähtee. Heijastuu.
Sami Yrjönpoika.

[rovatar]

Mä ajattelen edelleen niin, että maailman parantaminen on helppoa, hoida itsesi kuntoon, valoisaksi ja se valo heijastuu kaikkeen mitä teet. Mielestäni ei ole itselle terveellistä kantaa kaikkea maailman tuskaa, jos ei juuri jollekin asialle voi tehdä mitään. Ei vaan kannata menettää yöuniaan maailman tapahtumien vuoksi. Omalla esimerkillä vaikutat, edellä on lueteltu paljon myös hyviä konkreettisia keinoja. Kun on itse päässyt kotiin takaisin, isommat konkreetiset toimet kyllä tulevat eteen. Ei ole kenenkään eduksi väsyttää itseään murehtimalla ja miettimällä tuskissaan, mitä voisin tehdä. Kaikki on kiinni yksilöiden valinnoista ja me olemme kaikki samassa verkossa. Siis oma pää ensin kuntoon. Ja se temppeli, joka roudaa sielua tämän pallon päällä eli kaunis keho. Siitä se lähtee. Heijastuu.
Sami Yrjönpoika.

Näinhän se on.
 Maailma koostuu yksilöistä ja jos jokainen meistä huolehtii oman hyvän osuutensa, joskus  se tulee tuottamaan hedelmää.

Ja erään aforismin sanoin:

-Mielenrauhasi vuoksi -
jätä virkasi
maailmankaikkeuden toimitusjohtajana.

-L. Eisenberg

 

 

[Rakkauden enkeli]

Vai pitääkö se vain ajatella niin, että yksikin pieni teko muuttaa maailmaa ja jopa ajatuksen tasolla saa aikaan muutoksia, ja hyväksyä siten se, ettei konkreettisesti ehdi auttaa määräänsä enempää?

Juuri näin.