Ajattelinpa osallistua keskusteluun, vaikka kolmekymppiä meni rikki jo viime vuosituhannella.
Klassisisesti kolmenkympin kriisi/virstanpylväs saavutetaan 28-vuotiaana ja astrologisesti se liittyy Saturnuksen paluuseen. Eikä aina ole tosiaankaan kyse erityisestä kriisistä, mutta tyypillisesti silloin siirrytään ulkoisesti aikuisempaan elämään: perustetaan perhe, mennään töihin opiskelujen jälkeen tai edetään uralla voimakkaasti, ostetaan ensimmäinen asunto jne. Kriisi tulee tavallisesti siitä, jos noita asioita ei saakaan niin helposti kuin haluaisi. Moni nainen pistää miehen vaihtoon, jos tämä ei ole valmis lapsentekoon. Opiskeluista tiputaankin työkkärin jonoon, eikä unelmatyöpaikkaan tai työ ei olekaan tarpeeksi haastavaa ja mielekästä. Voihan joku oireilla myös ensimmäisiä vanhenemisen merkkejä, esim. harmaata hiusta tai silmäkulmaryppyjä. Silloin oman viehätysvoiman ja nuorekkuuden todistelu voi tulla hyvin tärkeäksi.
Oma Saturnuksen paluu liittyi hyvin pitkälti edellä mainittuihin asioihin, ja vaihe meni suhteellisen kivuttomasti ohitse. Voisin sanoa sen olleen jopa hyvää aikaa. Varsinainen kriisi tuli sitten n. 32-vuotiaana ja liittyi astrologisesti Pluton transiitteihin. Tällöin nuoresta aikuisesta tuli oikeasti aikuinen dramaattisten vaiheiden jälkeen. Kävin lävitse varsinaisen "itsen suursiivouksen", henkisen kasvun pyrähdyksen, löysin itseni ja elämäntehtäväni, katkaisin henkisen napanuoran vanhempiini, kyseenalaistin oikeastaan kaiken, mitä Suomessa pidetään normaalina. No, tuon jälkeen elämäni onkin ollut sangen värikästä, ei niistä sen enempää. Joka tapauksessa koen, että aikuistumiseen liittyy siirtyminen ulkokohtaisuudesta (ts. vanhempien, kavereiden, puolison, pomon, opettajan, yhteiskunnan odotusten mukaan elämisestä) minä-lähtöisyyteen ja itsenäisyyteen, mikä tarkoittaa elämistä sen mukaan, minkä kokee itse mielekkääksi ja tärkeäksi. Tässä vaiheessa saattaa valjeta suoranainen kutsumus, ellei se ole ollut vielä selvillä. Tämä ei ole välttämättä elämän muilta ihmisiltä pois, mutta mikäli omat ja muiden näkemykset menevät pahasti ristiin, niin konfliktejakin on tietysti odotettavissa. Kypsä ihminen yleensä käyttäytyy kuitenkin konflikteissa eri tavoin kuin teini, joka luultavasti esittelisi toiselle keskisormea ja paukuttelisi ovia, kypsyys tuo mukanaan myös viisautta, lempeyttä ja laajojen kokonaisuuksien hallintaa, joilla muodostetaan hyviä perusteluja ja muut saadaan ehkä vakuuttumaan oman näkemyksen hyvyydestä.
Nuoremmille tiedoksi, että neljänkympin tienoo on myös vähintäänkin mielenkiintoinen. Elämä voi uudistua rajustikin siinä vaiheessa.