Näin viime yönä unta, että ajoin autoa ja kyydissäni oli tuttavarouva vastasyntyneen vauvansa kanssa. Oli lunta ja pimeää, yö tulossa, ja lupasin ajaa meidät kotiin. Kuitenkaan en löytänyt millään oikeaa reittiä kotiin, vaan harhailimme vieraassa kaupungissa ympäriinsä.
Lopulta alkoi aamu sarastaa, ja enää en ajanutkaan autoa vaan vedin rouvaa vauvoineen pulkassa
Vastaamme tuli ihmisiä, ja pari ratsastajaakin hevosineen, mutta unen aikana en löytänyt tietä kotiin. Unen loppuessa löysin kuitenkin jo tienviitan oikeaan suuntaan.
Ja tämä rouva kyydissäni ei ole läheinen ystävä, vaan ihan hyvänpäivän tuttu samalta kylältä.
Luulltavasti törmään häneen jossain lähipäivinä, kun yleensä näin käy kun näen ihmisistä unta :-). Mutta mitä lie tuo pimeä talvi ja eksyminen?
Ensimmääsenä tuloo mieleen, että taidat olla pohjimmiltasi aika empaattinen ihminen ja autat vastuuntuntoisesti. Taidat olla myös ihminen, joka toisen hädän edessä kyselee itseltään, oliko tämä mun syy ja olisinko voinu tehdä jotain paremmin, vaikka vetäisit toista pulkassa umpihangessa ja pimeässä.
Vastasyntynyt edustaisi uutta asiaa tai tilannetta elämässäsi ja pimeässä harhailu uutta tuntematonta tietä, jonka löydät kyllä -> tienviitta. Sanoisin, että olet ottamassa uusia askeleita kohti uusia seikkailuja.
Kerro kuitenkin, tapasitko tuon unen ihmisen.
No nyt kun sanot, niin kyllähän tuo vauva ja pimeä on ihan järkeenkäypää. Samaahan kortit ja riimutkin toitottavat koko ajan, uuden ajan alkua.
Ja uutta ja tuntematonta tämä henkinen tie vielä onkin
Kerron kyllä, jos tähän ihmiseen lähipäivinä törmään.
Viimeksi näin yhdestä lapsuuden kaverista unta, että varastin hänen hevostallistaan koiranruokaa, ja kas, meni kai kaksi päivää kun näin hänet kaupassa
Oli pakko kertoa uni kyllä hänellekin!