Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Tunnetyöskentely  (Luettu 8834 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
kaulakoru
Vieras
« : 18.10.2011 07:16:09 »

Kaipaisin neuvoja ja kuulisin mielellään kokemuksia miten olette polkunne aikana työstänyt niitä tunteita tai tunnelukkoja?
Itse olen välillä hieman hämmentynyt kun nousee voimakkaita tunteita pintaan ja yritän niitä ja niiden syitä lähteä työstämään ja joskus tuntuu siltä, että junnaan paikallaan ja mitään edistystä ei tapahdu. Erityisesti nyt olisi tapetilla lapsuuden haavat ja traumat  Undecided
Mielellään työstäisin ne pois mahdollisimman tehokkaasti. Vinkkejä?
tallennettu
Ulkopuolinen
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 742


Profiili
« Vastaus #1 : 18.10.2011 11:15:12 »

Aloitin lapsuudenajan traumojen puhdistamisen Brandon Baysin matkamenetelmällä, se on erittäin tehokas keino päästä tunnelukkoihin käsiksi. Jotkut asiat voi tehdä yksinkin, mutta se on aika rankka tie, joskus ehkä lähes mahdotonkin kestää. Joten jos tiedät, että sisälläsi on vaikeita asioita suosittelen käyttämään kokenutta energiahoitajaa, joka pystyy lievittämään tunnereagtiotasi ja varmistamaan, että nousevat negatiiviset energiat eivät jää aurallesi ahdistamaan sinua lisää.

Myös tietyt rukoukset, energiaharjoitukset auttavat paljon.
tallennettu
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3687


Profiili WWW
« Vastaus #2 : 18.10.2011 11:43:27 »

Äääh... vastaamattomuus ennen tätä osaltani, vaikka ketjun näinkin, johtuu lähinnä siitä että kysymys on laajuudeltaan mallia 'mikä on elämän tarkoitus.'  Grin

Aloitin lukemalla pari hyllymetriä psykologiaa, psykiatriaa ja self-help kirjoja (kaikki kirjastosta) sekä myös oikeasti tekemällä niiden sisältämiä harjoituksia. Lapsuuden haavat ovat usein maallia virtahepo-olohuoneessa (siihen ei tarvita perheen alkoholismia ollenkaan, vaikka moni niin luulee) joten esim. Tommy Hellstenin Virtahepo Olohuoneessa ja eritoten Melodie Beattyn (vai oliko se Melody Beattie, en ikinä muista kummin päin...) kirja Irti Läheisriippuvuudesta, olivat hyödyllisiä. Tuo jälkimmäinen mm. listaa älyttömän määrän erilaisia oireita, joista voi päätellä millä tavoin läheisriippuvainen on. Yksi muoto läheisriippuvuutta kun on ns. vahvuuteen sairastuminen ja se ei näytä riippuvudelta ollenkaan, vaikka toipuminen kulkeekin samoja latuja.

Alkoholistien Aikuiset Lapset vertaisryhmä on nimestään huolimatta tarkoitettu kaikille ylipäätään toimintahäiriöisten perheiden lapsille ja ajoittain sain apua sieltäkin, vaikka minun suurimmat vammani eivät olleetkaan kotoa vaan koulukiusaamisesta peräisin. Kannattaa kokeilla, jos haluaa turvallisen paikan puhua, koska näiden 12 askeleen ryhmien perussääntö on, että toisten puheenvuoroja ei saa kommentoida ollenkaan, eikä ole välttämättä pakko edes käyttää puheenvuoroa, voi vain olla ja kuunnella.

Opettelin myös syvähengitystä, joka on Kävin myös Art of Living kurssin (toimii Suomessakin, löytyy googlaamalla), jolla opittu kontrolloitu hyperventilaatio saattaa tuoda tunnetiloja pintaan. Varmaan se teki minullekin ihan hyvää, että puolitoista vuotta tein sen hengitysharjoituksen joka aamu, mutta minulta ei tullut paljoa tunnetiloja ulos sillä metodilla. Toisilla sen sijaan kyllä tulee, voi tulla itkua, raivoa, naurua, fyysisiä tuntemuksia ja ihan vaikka mitä. Sitten sellainen henkilö kuin Riitta Kokko (löytyy googlaamalla) pitää ns. tunnepäiviä, joissa haetaan tunteita ja muistoja pintaan fyysisellä toiminnalla. Päivä maksaa melko vähän, taisi olla kympin, lähinnä hän taitaa kattaa sillä tilavuokraa. Minulla ei sekään tuonut paljoa pintaan, luultavasti kahdesta syystä: Olin silloin jo prosessoinut ulos aika paljon ja menin sinne kaverin seuraksi. Toisaalta olen myös ollut tosi fyysinen ja tehnyt paljon kaikkea koko ikäni, joten voi olla että olin jo ne fyysisen toiminnan keinot huomaamattani käyttänyt vuosien varrella. Mutta näin siellä tuon Tunnepäivän aikana ihmisten päästelevän todella reippaasti tunnepuolen tavaraa ulos. Kropassa oleviin tunnelukkoihin voi auttaa myös Rosen-terapia ja on muitakin kosketusta sisältäviä terapian muotoja, jotka saattavat auttaa.

Kirjoitin toipumispäiväkirjaa, johon kirjasin tuntemuksiani. Se oli alkuvaiheessa hieno juttu ja tarpeellinen, myöhemmin vähemmän.
Mutta ennen kaikkea tärkeäksi koin sen, että minulla yksinasuvana oli mahdollisuus kotona päästää vapaasti ulos tunteita sitä mukaa kun niitä tuli. Ei tarvinnut välittää siitä että joku muu häiriintyisi. Tunteiden ulospäästäminen voi tuntua pelottavalta, mutta eräs Art of Livingissä kuulemani viisaus on vain niin totta: Se mitä vastustat, pysyy. Jos yrittää olla vaikkapa itkemättä, voi pysyä itkuinen fiilis tunteja tai jopa päiviä. Jos sen itkun vain päästää ulos saman tien ihan täysillä, niin se menee todella nopeasti ohi, minulla alle minuutissa. Kaikkein vaikeinta näissä jutuissa on hetki juuri ennen kuin uskaltautuu tekemään mitään. Itse asioiden prosessoinnin kokemus on paljon vähemmän rankkaa, kuin sen pelkääminen etukäteen.  Cheesy

Minulle prosessi toi mukanaan hengellisyyden (yksi läheisriippuvuusoire on älyn yliarvostaminen ja siihen liittyvä hengellisyyden puute), mutta toipumisen matkani oli silti täysin maallinen siihen asti, kunnes pääsin edellisten elämien vastaaviin kokemuksiin. Mutta se tuli minulla eteen vasta, kun tämän elämän sutut olivat suht käsitellyt. Hengelliset tukitoiminnot eivät tietekään tee pahaa, esim. energiahoito on erittäin pop, kun homma tuntuu raskaalta.

Olen toipunut omin toimin asioista joiden jäljiltä ihmiset yleensä tappavat itsensä nuorena tavalla tai toisella tai päätyvät työkyvyttömiksi ja/tai suljetulle osastolle. (koulukiusaamista lukuunottamatta en tunne tarvetta täällä eritellä mitä ne olivat, koska se ei auta ketään muussa kuin uteliaisuuden tyydyttämisessä  Wink ). Mutta jos hekeäkään tuntuu, että tarvitsee muutakin apua kuin keskustelut läheisten ystävien kanssa tai 12 askeleen ryhmässä, kannattaa hankkia myös jotain apua asiassa. Tämä on nimittäin varmaan aika paljon temperamentti ja luonnekysymys; minä toimin minimaalisella ulkopuolisella avulla, vaikkakaan en täysin ilman sitä, mutta toisaalta olenkin luonteeltani puolierakko. Joku toinen voi tarvita matkaoppaan - työ on joka tapauksessa tehtävä itse - koko matkalle.

Jos muuten löydät itsestäsi läheisriippuvuusoireita (se Melody Beattien kirja - kirjastosta löytyy - on paras teos oirekokoelmasi tunnistamiseen, se kun on ihmisillä hyvin yksilöllinen) ota huomioon, että siitä paranee parhaiten kun on sinkkuna. Parisuhde saattaa hidastaa tai kokonaan estää toipumista.

Summa summarum: Itse koin tärkeäksi käyttää paljon nimenomaan maallisia menetelmiä ja hengelliset olivat vain tukitoimia. Paljon näistä asioista nimittäin on maallisia, vaikka niillä olisikin hengellinen heijastuksensa. Molemmat rinnakkain voisi ehkä olla paras vaihtoehto. Minun oli pakko nimittäin saada paljon tietoa asiasta, jotta saatoin edetä ja sitä tieto en ole hengellisistä opuksista lainkaan  löytänyt.

Onnea matkaan!  smitten
tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3687


Profiili WWW
« Vastaus #3 : 18.10.2011 12:07:35 »

Kiitos  smitten
Joo, aihe on muuten aika laaja ja omalla tavalla arka. Olen muuten tainnut lukea jonkun kirjan läheisriippuvuudesta aikonaan mutta eipä tuo haittaa vaikka sen lukisi uudestaan, jotku piirteet olivat hyvinkin tuttuja. Minua vaivaa lähinnä erinäiset pelkotilat (yleensä sosiaalisia tilanteita) ja ahdistus nostaa välillä päätään, ilman mitään näkyvää syytä vaikka siihen onkin tottakai syy. Koulukiusattu myös täällä  Undecided
Mutta enköhän pärjää ja aina hyvä kun ottaa ne ensiaskeleet niin pääsee alkuun  smitten

Ja vielä yksi erinomainen opus:
Vapaaksi Ahdistuksesta - työkirja paniikista ja peloista kärsiville. Löytyy myös kirjastosta, mutta jonotuslista taitaa olla aika pitkä.

Siinä on eritoten yksi erinomainen osuus, jossa käydään läpi sitä miten me aiheutamme kaikki pelkomme ja ahdistuksemme omilla ajatuksillamme. Siinä käydään läpi sitä minkätyyppisiä nuo ajatukset ovat ja miten ottaa niiltä voima pois.

Jos englanti sujuu, tässä näin ensiavuksi pari lyhyttä esitystä asiasta:
http://powerstates.com/10-cognitive-thinking-errors
http://en.wikipedia.org/wiki/Cognitive_distortion

Olemme siitä hämmästyttäviä olentoja, että uskomme omia ajatuksiamme silloinkin, kun ne esittävät meille sen luokan tuubaa että jonkun toisen suusta kuultuna me vain nauraisimme niille, tai emme ainakaan uskoisi väittämättä vastaan. Mutta kun samanlainen ajatus vilahtaa omassa päässä tai puheessa, niin mehän uskomme vaikkei pitäisi.

Hengellis-rajatiedollinen pointti: Värähtelyjen kohoaminen antaa ajatuksillemme enemmän luovaa voimaa kuin ennen. Uskon itse että tämän vuoksi nykyisin on vielä tärkeämpää välttää tuontapaista ajattelua kuin ennen.
tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #4 : 18.10.2011 19:57:19 »

Hoo.
Minulla menee monesti asiat näin, tiedä sitten olenko herkkä, vai vain yksinkertainen tyyppi, mutta tämä omien tunteidensa tonkiminenkin onnistuu minulta niin yksinkertaisesti, kuin kirjoja lukemalla ja leffoja katselemalla. Olen ikäni hoitanut itseäni siten, osin tietämättäni. Tunnereaktiot ovat monesti selittämättömiä ja hyökyvät jostain hyvin, hyvin syvältä, kun joku ärsyke stimuloi ne pintaan, ja sitten en voisi niitä enää estää, vaikka miten yrittäisinkin.
Sitten sitä tulee justiinsa niin kauan kun on tarpeen, ja sen jälkeen on suorastaan raikas olo Smiley
tallennettu
Yep
Vieras
« Vastaus #5 : 18.10.2011 21:19:11 »

Yksi varsin tehokas keino on mennä vaikka metsään, hiljentyä, ja antaa sen tunteen tulla pintaan juuri sellaisena, kuin se oli aikoinaan. Sitten vaan huuto ja parku päälle. Poljet jalkaa, kiroilet, irvistelet jne. Kun aikasi pauhaat, alat vaistomaisesti tyynnytellä itseäsi.
Kannattaa muistaa, että asian kerran kestettyään kestää mustonkin.
Jos on kovin kipeät muistot tai muuten herkkä ihminen jolla saattaa mennä tunteet yli, kannattaa pyytää luottoystävä mukaan. Yksin ollessa täytyy hiukan pitää kontrollia yllä, mutta ystävän kanssa voi sopia etukäteen, milloin peli vihelletään poikki. Tämä on tehokasta, vaikkakin joskus potuttaa, miksi kaikki pitää kokea uudelleen -> kaksinkertainen tuska.

Voit myös kirjoittaa äärimmäisen rehellisiä kirjeitä ihmiselle joka sinua satutti. Älä kuitenkaan lähetä niitä, vaan polta juhlallisessa rituaalissa ja julista antavasi anteeksi ja olevasi vapaa.

Päivittäinen anteeksiantoharjoitus puhdistaa ilman, että tunteet täytyy kokea syvästi uudelleen. Voit antaa anteeksi kaiken, vaikka et muistaisikaan kaikkea. Ja vaikka et hyväksyisi tekoa. Anteeksianto on sisäinen tila, jossa vapautat itsesi väärintekijän virheistä.

Violetti Liekki on myös tehokas, jos kutsut sitä tietoisesti puhdistamaan sisälläsi olevia traumoja ja muita ikäviä muistoja. Se on myös hyvin armollinen ja puhdistaa pois ilman tietoista muistamista.

Kaikkia edellämainittuja olen itse käyttänyt.

Lisäksi joku silmänliiketerapia, jonka nimeä en muista, on kuulemma erittäin tehokas. Siinäkin saattaa tunteet tulla voimalla pintaan, mutta ne puhdistuvat myös samantien pois. Hoitaja liikuttaa sormea edestakaisin asiakkaan silmien edessä ja ohjaa samalla prosessia. Hinnasta en tiedä.

Rosen-terapiasta on moni saanut apua, mutta se on aika kallis, jos on paljon puhdistettavaa, se vaatii useita  käyntejä - joskus jopa vuosien ajan.

Lisäksi voit pyytää Enkeleitä työskentelemään kanssasi yöunen aikana.Kutsu Äiti Mariaa lohduttamaan sisäistä lastasi. Opettele rakastamaan itseäsi yhä enemmän ja enemmän. Näe itsesi  Sieluna, joka on tullut tänne tietoisena siitä, minne on tulossa ja mitä kokemaan.

Ole itsellesi lempeä ja armollinen ja anna prosessin edetä omaan tahtiinsa. Joskus kuitenkin vaatii rohkeutta ja lujaa päätöstä ongelmansa kohtaamiseen ja läpikäymiseeen.
 
« Viimeksi muokattu: 18.10.2011 21:21:11 kirjoittanut Yep » tallennettu
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3687


Profiili WWW
« Vastaus #6 : 19.10.2011 12:06:29 »

Komppaan Solnishkoa. Minulla saattoi silloin rankemman työskentelyn aikana tulla voimakkaita tunnetiloja elokuvista tai kirjoista. Tulee edelleen aina joskus, mutta silloin niitä tuli eritoten paljon. Sitä voi pitää aina mielestäni onnenkantamoisena, jos eteen osuus jokin sellainen kirja, elokuva tms. joka tuo pintaan henkilökohtaisia tunnetiloja. Täysin sattumanvaraiset ulkomaailman tapahtumatkin voivat tehdä sitä ja sehän on vain hieno juttu.

Osan tavarasta olen työskennellyt ulos, mutta varsinkin edellisiin  inkarnaatiohin liittyvissä jutuissa tietyt kirjat tai elokuvat ovat tuoneet tavattoman rajuja tunnetiloja pintaan.
tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #7 : 19.10.2011 12:27:43 »

Minä teen aina asioita sen mukaan miltä selkärangassa tuntuu, en yleensä kauheasti takerru yksityiskohtiin tai mieti tarkasti, mitä olen tekemässä. Tässä on hyvät ja huonotkin puolensa, mutta näin olen siis onnistunut harrastamaan kirjallisuusterapiaa, vaikka en ole eds tiennyt koko terapian olemassa olostakaan. Grin

Tumien perhosten koti oli leffa, joka kaiveli minua hyvin syvältä. Monella tasolla. Se oli minulle monipuolinen leffa-kokemus, ja pytyn kyllä linkittämään ne tunneherätykset tähän elämään.

Eräs muistamani Vaikuttava kirja(t) on taas ollut Täällä pohjantähden alla. Sen kanssa oli sellainen fiilis, että mentiin jo edellisiin inkarnaatioihin ja niistä jääneisiin lukkoihin.
Minä muutenkin epäilen, että olen hillunut täällä Suomen kamaralla sotien aikoihin. Pitäisi ottaa asiasta selkoa, mutta olen lykännyt sitä, kun tässä tämänhetkisessäkin elämässä on aivan tarpeeksi asiaa. Mutta sepä saattaisi olla suureksi avuksi .
tallennettu
supikas
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 242



Profiili
« Vastaus #8 : 31.10.2011 07:22:57 »

Ihan fyysisenä menetelmänä on TRE-stressinpurkuliikkeet, jolla voidaan purkaa stressin ja traumojen aiheuttamaa lihasjännitystä.  Aiheesta on ilmestynyt kirja: TRE-stressinpurkuliikkeet stressin ja traumojen helpottamiseen. Jotain tietoa aiheesta löytyy sivulta http://trefinland.fi/ 
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: