Mulla tulee tuolloin 2014
josta nyt tietoja ronkkiessani esiin pisti sellainen "Älä mulle rupee!"-tyyppinen asennoituminen elämään. Eli omista rajoistaan kiinni pitäminen, vastuunottaminen ja selkärangan kasvattaminen. En tiedä miten kovasti se iskee - vai iskeekö se jotenkin oudon kieroutuneesti, kuten tuo saturnus, koska minulla on vahva pluto vaikutus kartalla muutenkin. Tuollaista temperamenttia kun opiskelin jo 2 vuotta ollessani kuvataiteen koulutuksessa, sillä koulussa kommunikaatio opettajien ja oppilaiden välillä oli huonoa. Usein opettajat päättivät jotain täysin typerää kysymättä meiltä tai antoivat ohjeet, jotka eivät pitäneet paikkaansa tai eivät antaneet ohjeita ollenkaan. Oli miten oli, syy oli sitten tietysti aina oppilaissa, jos joku meni vikaan. Siellä sai pitää ihan tosissaan huolta itsestään ja muista tyyliin "Jumalauta! En varmana suostu tällaiseen älyttömään järjestelyyn, koska tästä on vaan haittaa opinnoilleni! Nyt lähtee rehtorille nootti!"
Mietin transiittien kanssa sellaista, että transiitit ovat minusta sellaisia elämän oppiläksyissä auttavia opettajia, joista Saturnus on vaativa opettaja. Kuvitellaanpa tilanne, jossa on luokka täynnä oppilaita. Heille annetaan jokaiselle tehtävä, joka pitää suorittaa siihen mennessä, kun Herra Saturnus tulee luokkaan opettamaan. Jokainen oppilas saa kuitenkin itse päättää tekeekö tehtävän ja jos tekee kuinka paljon paneutuu siihen. Jokaisen tehtävä on yksilöllinen, oppilasta itseään eniten hyödyttävä, muttei välttämättä helppo tai mukava.
Ensimmäisen ryhmän oppilaat paneutuvat tehtäväänsä antaumuksella ja pyrkivät tekemään sen niin hyvin kuin mahdollista. Toinen ryhmä silmäilee tehtävää, tekee siitä osan, muttei jaksa antaa sille kamalasti painoarvoa (ehkä joku mukavampi tehtävä houkuttelisi enemmän). Kolmas ryhmä heittää tehtäväpaperin nurkkaan ja alkaa tehdä sitä mikä huvittaa heitä eniten.
Aikaa kuluu ja Herra Saturnus astuu luokkaan (kuvitelkaa hieno mies puvussa). Nyt tehtävien pitäisi olla tehtynä ja jos ei ole niitä aletaan tekemään.
Ensimmäisen ryhmän oppilaat ovat tehneet tehtävänsä, tai saaneet sen ainakin loppuviimeistelyä vaille valmiiksi. Heille Herra Saturnus antaa uusia, mielekkäämpiä ja syventäviä tehtäviä ja palkitsee nähdyn vaivan.
Toisen ryhmän oppilaat ovat puolessa välissä menossa ja Saturnus alkaa patistella heitä jatkamaan. Nyt pitää keskittyä tiukemmin ja opiskelu tuntuu raskaammalle, kun Herra Saturnus hönkii niskaan ja tuijottaa.
Kolmannella ryhmällä alkaa tupen rapinat, kun Herra Saturnus pistää heidät tekemään tehtäviään ihan tosissaan. Jälleen kerran oppilaat saavat toki valita sen vaihtoehdon, että eivät tee tehtäviä, mutta silloin Saturnus pistää asiat ihan päin sitä itseään. "Jos ei hyvällä, niin pahalla".
Eli, transiitti joko tukee sinua, auttaa sinua eteenpäin tai patistelee sinut jatkamaan matkaa itsensä kehittämisen tiellä, vaikka ei yhtään huvittaisi.
Luulen, että minulla Saturnus vaikuttaa positiivisesti siksi, että olen tietoisesti pyrkinyt tekemään töitä oman naiseuteni kokemisen, ilmaisemisen ja kunnioittamisen eteen, vaikka välillä olen ollut ihan hukassa enkä tiennyt, edistynkö yhtään. Sanoisin, että viimeiset 7 vuotta ovat olleet eniten tietoisia ja viimeiset 3 vuotta vieläkin enemmän tietoisia tähän läksyyn liittyen. Olisinhan voinut aina valita sen, etten ota naiseuden oppiläksyäni vakavasti - se on kuitenkin ehkä isoin haaste minulle tässä elämässä johtuen siitä, että lähes kaikki muistamani naiselämäni menneisyydestä ovat kirjaimellisesti perseestä. Siellä on tullut Saturnus, Pluto ja Neptunus tyyppisiä asioita vastaan ihan urakalla, joita olen myös itse tyhmyyttäni aiheuttanut. Tässä elämässä sitä on alitajuisesti miettinyt, että "Ei hyvä jumala, taas naisen keho ja naisen asema! Miten tämän välttäisi?!" Eihän sitä voi välttää. Sen kanssa pitää päästä balanssiin fyysisellä tasolla, emotionaalisella tasolla ja henkisellä tasolla
