seuraava »

[Kuuhilda]

Minkäslaiset jäljet kartalla voisivat kertoa alttiudesta jompaan kumpaan? Näkyisikö eroa lapsena kiusatussa ja aikuisena kiusatussa kartalla?
Lähinnä nyt itseä kiinnostaa, että miltä näyttää koulukiusatun lapsen kartta, mutta muutenkin tietysti kiinnostaa.
Ei nyt itselle tule mieleen muuta, kuin että joku herkemmistä merkeistä olisi alttiimpi tulemaan kiusatuksi

[Ozimandias]

Täältä löytyy yksi melko vakavasti sekä henkisesti, että fyysisesti kiusattu tapaus peruskoulussa, johtuen osittain myös siitä, että välillä itse taisin oikein kerjätä sitä käyttäytymällä välinpitämättömästi muita kohtaan. Peruskoulun jälkeen taas sorruin itse kiusaamaan ja nälvimään muita, tosin ainoastaan sanallisesti. Väkivaltaisuuteen mulla on taipumusta, mutta sen rajan yli en ole mennyt, enkä mene. Sorruin siis jossain määrin tekemään just sitä minkä uhriksi itse jouduin.   kuvatessa lapsuutta, niin sen aseman ja aspektien luulisi kertovan jotain, oma kuuni on   ja huoneessa 6, aspektoituna     kanssa, kuvaako tämä nyt sitä vaikeaa ja raskasta lapsuutta täynnä muutoksia ja vaatimuksia. Karttani kokonaisuudessaan löytyy täältä syntymäkartan tulkinta osiosta.

[Kuuhilda]

Jaa-a.
No pojalla on r huoneessa 6,  aurinko  ja merkurius  , sekä   

Nyt on menossa tr  , aiheuttaisiko se tämän kiusaamis meiningin?

Herkkä poika, paljon härkää. Pyrkii pomottamaan muita, mikä tietenkin on omiaan siihen ettei kukaan tahdo leikkiä, ja sitten tekevät tinkiä ja herkkänä kaverina ottaa itseensä ja  antaa välittömän reaktion, vaikka parempi olisi olla niin kuin ei olisikaan?
  on yhtymässä  ja  ...en osaa tulkita tätä kyllä ollenkaan, mutta vaikuttaa varmaan voimakkaasti vaikka mihin.

  tekee  auringolle ja merkuriukselle, jotka ovat huoneessa 11. 

[trius]

Minua on kiusattu, tai oikeastaan jätetty porukan ulkopuolelle. Sellaista tyttöjen henkistä kiusaamista 

Mulla tuo  sijaitsee huoneessa 11.  .
En ihan hahmota, mitkä kartassani antaa ihmisille syyn kiusata minua. Nykyäänkin vetäydyn tottumuksesta vieraammassa porukassa syrjään ja tutummassakaan en jaksa kilpailla keskusteluista tai tapaamisista...

[Yep]

Omalla pojallani oli alakoulussa "kaverina" härkä. Hän kiusasi poikaani rankasti, koska poikani ei halunnut alistua hänen tahtoonsa. Tällä härkäpojalla oli jonkunlainen tarve saada yksi ainoa hyvä bestis. (ilmiö on yleisempi tytöillä, pojat on porukassa). Loppupeleissä tämä härkäpoika oli yläasteella yksin, ja rapupoikani porskutti isossa kaveriporukassa.

[Kuuhilda]

Semmoista porukan ulkopuolelle jättämistä tämäkin vähän kai on...ja tosi tyttömäistä touhua, vaikka pojista kyse. Just se että se paras kaveri pitäis näillä olla, ei voi olla isompi porukka.
Tuo Yepin juttu oli mielenkiintoinen. Onko tämä siis joku härkien taipumus tälläinen? Onko vaikka  härillä  itsellään samanlaisia kokemuksia?

[Yep]

Semmoista porukan ulkopuolelle jättämistä tämäkin vähän kai on...ja tosi tyttömäistä touhua, vaikka pojista kyse. Just se että se paras kaveri pitäis näillä olla, ei voi olla isompi porukka.
Tuo Yepin juttu oli mielenkiintoinen. Onko tämä siis joku härkien taipumus tälläinen? Onko vaikka  härillä  itsellään samanlaisia kokemuksia?

Aikuiset härät on muinulla ihan hukassa - en tunne tai tunnista.

Tämä härkäpoika oli hyvin tunnollinen ja aikuisten silmissä erittäin hyvätapainen. Ongelmat ilmenivät pinnan alla ja tuntuivat olevan tunnepuolella.  Uimme rapupoikani kanssa aika syvissä vesissä. Koska härkäpoika oli myös väkivaltainen, ainoa keino oli yllyttää rapupoika laittamaan siihen stopin. En olisi uskonut, että tulen koskaan rohkaisemaan lastani väkivaltaan. Muutama tuuppaisu ojanpohjalle nosti poikani tilanteen herraksi. Ja kiusaaminen loppui siihen.

[Kuuhilda]

Tunnen kaksi aikuista härkää. Molemmilla on ainakin iso kasa lapsuuden ja nuoruuden ystäviä, etten usko olleen kiusattuja tai kiusaajia.
Poika on väkivaltainen, jos toinen harjoittaa väkivaltaa, mutta sen verran fyysisesti arka, etten uskoisi aloittavan lyömistä tai tuuppimista ikäistensä kanssa. Todennäköisemmin se on se toinen, jolla menee hermot tuon sikamaiseen käytökseen ja vinkumiseen.

Rauhallisten, fiksujen ja kilttien lasten kanssa tuppaa tulemaan toimeen, mutta jos toinen vähäkään näyttää samanmoisia sarvia kuin hällä itsellään, niin johan kolisee. Jotenkin niin tunneherkkä kuitenkin että vähäinenkin loukkaus ottaa tosi koville, ja tämä kyllä näkyy sille toiselle osapuolelle miellyttävänä reaktiona, ja kiusantekoa on kiva jatkaa.

Hoh.

[Yep]

Aikoinaan tämän asian kanssa painiessani minua lohdutti ajatus, että kiusaaja sekä kiusattu tarvitsevat toisiaan saadakseen sen kokemuksen minkä tarvitsevat. Kun jompikumpi muuttuu, tilanne raukeaa.
Tuntuu, että kiusaaja tuntee ihmisessä "tuoksun", joka kertoo, että tuota voi kiusata.

Elämänläksyjen kannalta molemmat roolit ovat tarpeen - aikansa.

Voimia sinulle Kuuhilda! Lasten kiusaamisjutut koskettavat aina syvästi myös vanhempia. Oli sitten kiusaajan tai kiusatun äiti.