Valitettavaa se on, että ihmisen luonne on sellainen että vasta uhalla tai pelolla saa jotain hyvää aikaiseksi.
Uhalla ja pelolla saa aikaiseksi seuraavaa, jos yksittäinen yksilö käyttää uhkailua ja pelottelua manipulointikeinona:
1) Ihminen on mallioppija, joten kohde oppii että on ihan ok uhkailla ja pelotella, jotta saisi tahtonsa läpi.
2) Uhka ja pelko voi tuottaa pinnallisen vastahakoisen muutoksen, jonka kohde sitten jollain tavoin muutoin myöhemmin sabotoi tai pyörtää. Hän myös suuttuu uhkailijalla/pelottelijalle ja tavalla tai toisella kostaa myöhemmin ennen pitkää. Ja kun välitön uhka poistuu, henkilö palaa entiisiin toimintatapoihinsa.
3) Uhkailu ja pelottelu on karmaa tuottavaa toisen ihmisen vapaaseen tahtoon puuttumista - uhkailija/pelottelija kerää siis karmaa.
Sitten jos tuo uhka/pelko on yleisesti aiheutunutta, vaikkapa omien ajatusten tai uutisoinnin aiheuttamaa, niin se saa aikaan päätöksiä ja toimntaa, jotka ovat kotoisin pelosta eivätkä rakkaudesta. Kaikki tunteemme kumpuavat jommastakummasta. Tai tuo ulkoinen uhaksi koettu saa aikaan vain ei-pysyvän muutoksen, sillä kukaan ei koskaan muutu pysyvästi muusta syystä, kuin sen vuoksi että hän itse itsensä takia haluaa muutta. Muista motivaatioista tapahtunut muutos on vain väliaikainen.