En sanoisi että ne unet enempää tai vähempää pilaisivat minkään elämän yllätyksen; ovathan ne yllätys jo itsessään. Uskon oppivani tuntemaan paremmin alitajuntani, jos kehityn muistamaan ja hahmottamaan enneunet paremmin siinä missä muutkin uneni (olen kyllä nähnyt niin hämäriä unia viime aikoina, ettei niitä kehtaa ylös kirjoittaakaan ilman tupla-tripla-mega-salasanasuojausta). Lisäksi se voisi helpottaa todellisuuden erottamista unista, omaa tajuntaa ja ehkä jotain muuta hyvin jännää. Luulen että kaikilla unilla on merkitystä, vaikka niiden symboolisuus riisuttaisiinkin ja vaikka kyseessä olisikin toisinaan enemmän muu maailma kuin itse. Luoja (tai kuka vain) auttakoon kuitenkin sitä parkaa, joka hakee vastausta aivan kaikkeen.
Minullakin, mourulainen, on tullut joskus idea, tuntemus tai vastaava vain seurata enemmän tilannetta - tai siis antaa sen kehittyä mihin suuntaan se on kehittymässäkään. Ainakin siten ei tapahdu useimmiten mitään pahaa, eivätkä ihmiset voi haukkua että väitän olevani selvänäkijä tai että heidän tilaansa vietäisiin. Olen sosiaalisisten tilanteiden suhteen varsin epävarma kovin usein. Unimaailma inspiroi minustakin, jos sinua oikein ymmärsin, muuhunkin kuin yksittäisiin ajatuksiin ja ideoihin - ihan elämään ja elämiseen.
Unen ja tilanteen aikaväli vaihtelee minulla suuresti - viikoista vuosiin. Tajusin eräänä päivänä nähneeni Putouksen toisesta tuotantokaudesta unta vuosia ennen koko sarjan syntymistä. Jostain muustakin vallan lähiaikoina tapahtuneesta olen uneksinut samoihin aikoihin. Jänniä yhteensattumia. Ylipäätään minulla on enemmän eripituisia jaksoja ja hyvin pitkiä taukoja enneunien näkemiselle sekä erikseen niiden toteutumisille. Muistaakseni. Ne myös vaihtelevat johdannollisista ihan yksittäisiin puheenaiheisiin tai niiden vaihtumiseen. Silloin vasta olo onkin kuin marionetilla, kun on unessa etukäteen nähnyt miten siirtyy uuteen puheenaiheeseen - eikä siitä sitten koskaan koidu haittaa.
Ovathan ne kokemukset varsin jänniä. Tilanteen sattuessa tahdon aina olla mahdollisimman rauhallinen, mutta tuntuu että elän jossain valveunessa. Koen helposti derealisaation - maailma ei tunnu oikealta - jolloin koen oloni epämukavaksi. Siinä on kuitenkin se pieni etu että itse tietää käsikirjoituksen. Hinku kuitenkin sanoa nähneensä tilanteesta unta on kohdallani suuri muutenkin kuin varmistaakseni olevani hereillä.