Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Ahdistuksesta kipeäksi.  (Luettu 6855 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Jaana.a
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 57


Profiili
« : 10.03.2012 21:32:59 »

Eli. Aloitin työni tänä syksynä pakon sanelemana, kun on pakko saada rahaa, toistaiseksi ollaan riippuvaisia minun tuloista, ainakin parin kuukauden ajan vielä. Olen suorastaan inhonnut työtäni alusta asti.

En ole ikinä sairastellut paljon, paitsi nyt, kokoajan on jotain, nenä on vuotanut jo 6kk putkeen, jatkuvaa kuumeilua, tulehduksia, ripuli ja oksennus tauteja.
Aluksi epäilin että on kyse homeesta, mutta verestä ei näkynyt mitään vasta aineita homeille, eikä muitakaan allergioita.
Viime aikoina töissä on tapahtunut asioita jotka saa minut tosi alakuloiseksi ja vihaiseksi, ja samaa tahtia olo huononee, kun kello lähestyy työ ajan alkua, tulee hermostunut olo, ahdistaa ja rintaa painaa. Nyt sitten viimeiset päivät töissä olen kärsinyt pahoista hengitys ongelmista, tuntuu etten saa happea ja pitää haukkoa niin että ihan yököttää ja huimaa, tuntuu että tukehtuu, naamaa alkaa kiristämään ja kutittamaan, olo on väsynyt, mutta heti kun pääsen yksin johonkin rauhaan niin olo rauhottuu.

Aivan kun kroppa yrittäisi pakottaa minut pois täältä. Tiedän että en voi irtisanoutua, koska minulla on perheen elanto vastuulla, ja enään olisi kolme kuukautta jäljellä tätä, että minun on pakko olla täälä töissä, mutta en tajua miten selviän siitä, onko teillä mitään kokemusta tämmösestä? Mitä ihmettä pitäis tehdä?
tallennettu
sideman
Astroholisti
*****
Viestejä: 8253


Profiili
« Vastaus #1 : 10.03.2012 22:05:33 »

On kokemusta samanlaisesta tilanteesta ja itsekin epäilin alkuun hometta tmv. En osaa valitettavasti neuvoa paremmin että mitä pitäisi tehdä, ymmärrän hyvin tuon että vastuu elannosta painaa. Oma sairasteluni päättyi vihdoin sydänpussintulehdukseen ja pitkään sairaslomaan kun en ajoissa tajunnut hypätä irti siitä työstä, meilläkin oli silloin talolainat juuri haettu ja perhettä perusteltiin, joten. Sairasloma kesti melkein siihen asti kun silloinen työsopimuksenikin loppui, viimeiset viikot kituutin vaan sillä ajatuksella että kohta tää loppuu.

Ihan "henkistä" oireilua se kaikki oli, ilmapiiri työpaikalla ja ihmisten keskeiset jännitteet siellä (paljon nopeita irtisanomisia, poliisille asti menneitä pahoinpitelysyytöksiä, henkistä kireyttä koko ajan..) olivat jotain ihan hirvittävää. Se oli vielä ensimmäinen vuoteni "virallisissa" töissä valmistumisen jälkeen, onneksi on tullut parempiakin kokemuksia sen jälkeen! Voisitkohan hakea hetkeksi sairaslomaa, saisit jotenkin tsempattua itsesi kestämään sen loppuajan? Ei oikein muutakaan mieleen tule. Ehkä joku muu osaa neuvoa paremmin.

Tsemppiä!

Karseeta! Suomi taitaa olla henkisesti sairaimpia maita maailmassa ainakin työelämän osalta. Luultavasti
ennen pitkää koituu maamme kohtaloksi mm. se, että huonon itsetunnon omaavat suomalaiset miehet,
siperialaisten mammutinmetsästäjien jälkeläiset, kaatavat pahan olonsa pikkupomoiksi päästyään
alaisten niskoille.

Hieman tuohon liittyen oikein pahaa teki katsoa, kuin Jutan superdieeteissä tyypillinen bodaamalla
itsetuntoansa epätoivoisesti nostamaan pyrkivä kaappi lyttäsi tytön (Satu?) suorituksen kommentilla
"Se oli ihan p*rseestä!" Ruotsissa olisi vastaavassa tilanteessa kannustettu tyttöä ja hienovaraisesti
huomautettu suorituksen heikkouksista!

 Embarrassed
tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #2 : 10.03.2012 22:17:01 »

Kuulostaa ikävältä. On kokemusta, juuri samasta. Ihan samoja oireita. En ole varma oliko se sitä, vai jotain muuta, mutta homma loppui kuitenkin siihen, että jouduin rytmihäiriöistä tarkkailuun.
Se oli väärä suunta. Sen jälkeen lähdin ihan toisaalle.

Minä en osaa neuvoa, mun konsti oli se, että lopetin. Tuo Solnishkon ehdottama sairasloma on sellainen jota kannattaisi yrittää...kolmekuukautta on pitkä aika kestää tuommoista.
Ettekö onnistuisi elämään tukien varassa jonkun aikaa? Tuommoista et voi kauaa jatkaa.

Voi, kun osaisin auttaa paremmin...voimia sinulle!
tallennettu
Jaana.a
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 57


Profiili
« Vastaus #3 : 10.03.2012 23:54:10 »

Kiitos vastauksista, ja lohdullista, vaikkakin ei mukavaa, on kuulla että en ole ainoa tämän asian kanssa.

Tuo sairasloman haku olisi tavallaan mahdollista, mutta hankalaa, en kertakaikkiaan pysty hakemaan saikkua masiksen tai ahdistuksen takia, sillä työskentelen sairaalassa, tiedän ettei se jäisi minun ja lääkärin väliseksi, viimeistään sitten se olisi julkinen salaisuus kun lääkärin todistus pitäisi kuskata pomolle. Mikään asia ei tuolla ole salaista, ja vaitiolovelvollisuus on, mutta siitä ei välitetä.
Mitään fyysistä vikaa joka estäisi työskentelyn, ei minulla ole, voisin toki selittää että aiemmin ongelmia tuottanut ja kipuillut häntäluu on taas alkanut vikomaan, mutta tiedän että siitä syntyy rumba röntgenissä, lääkäreillä, fysiotrapiassa jne. ja tiedän etten pysty heitä huijjaamaan, koska minulla ei ole mitään kipua, ne näkis varmasti heti jos yrittäisin satuilla jotain Cheesy

Aivan kun kroppa kehittäisi sitä fyysistä vikaa minulle, minkä takia minun on pakko lopettaa. Kävi sekin mielessä että jos nämä hengitys ongelmat pahenee, niin joku kaunis päivä mut haetaan vielä ambulanssilla töistä.Ja luulen että lääkäri osaa erottaa astmakohtauksen  tuommosesta "paniikkikohtaus" reagtiosta missä ihminen ei saa happea jne...

Hmh. jos tuo sitten ei tapahdu huomenna niin pakko kai tässä on jotain alkaa keksimään. Voisin yrittää alottaa vaikka siitä että karsisin kaikki muut tämän hetkiset stressin aiheuttajat (paljon huolen aiheita tällä hetkellä) ja yrittäisin vain ketkutella tuohon kesän alkuun asti vaikka väkisin.

Kutkuttava ajatus olisi sekin, että lopettaisi vain ihan kylmäpäisesti ja luottaisi siihen, että kyllä tästä selvitään, mutta taidan olla liian pelkuri siihen...
tallennettu
Hamal
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 373



Profiili
« Vastaus #4 : 11.03.2012 13:24:58 »


Itsekin kahdesti samassa tilanteessa aikanaan ollut, että kroppa ja tajunta ovat vain koittaneet viestittää että olin totaalisesti väärässä työpaikassa.

Mikäli on vain taloudellisesti mahdollista, kannattaisi lähteä tuollaisesta duunista mahdollisimman äkkiä. Mutta mikäli ratkaisua ei vain löydy, voisi miettiä vaihtoehtoa jolla pystyy ainakin jonkin aikaa parantamaan omaa viihtyvyyttään:

- Tutki voiko joistain negatiivisista tunteista luopua ja voisiko tässä työssä kokea jotain positiivista poweria joka kannustaa sinua?
- Vedä kaikki mahdolliset sellaiset stressitekijät, joihin voit itse vaikuttaa, nollaan. Yritä kerätä tilalle positiivista energiaa.

Sinänsä tällaiset fiksausyritykset ovat vain väliaikaisia ratkaisuja, ennemmin tai myöhemmin stressiä tulee liikaa kun ihminen on yksinkertaisesti väärässä paikassa. Suosittelen sinua Jaana.a. ehdottomasti nyt kuuntelemaan itseäsi ja kroppaasi ja mikäli yhtään tuntuu siltä että "nyt on kamelin selkä katkeamassa" niin lekurille vaan ja lomaa kehiin. Nuo rinta- ja hengitysoireet pitää aina ottaa vakavasti.

Voimia sinulle!


tallennettu
Yep
Vieras
« Vastaus #5 : 11.03.2012 14:15:33 »

Kiinnitin huomioni siihen, ettet alunperinkään halunnut mennä tuonne töihin (tai töihin ylipäätään?) ja koet sen pakkona.
Totta, elämässä on pakkoja välillä.
Jos asenteesi oli alunperin kielteinen, ei ihme, että reagoit noin. Sairaus voi olla oman psykkeesi "luomaa", jotta ei tarvitse mennä töihin.

Koita etsiä uusi työpaikka tai korjaa asenteesi myönteisemmäksi. Tiedän, että se on helpommin sanottu, kuin tehty. Mutta jos et tee asialle mitään, tilanne pahenee entisestään. Sairauspoissaolosi kääntyvät ennenpitkään sinua vastaan, koska työyhteisö kärsii siitä. Saatat myös saada "leiman" esimiestesi silmissä, ja näin estät omat mahdollisuutesi tässä työpaikassa.
tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #6 : 11.03.2012 16:32:50 »

Kuulostaa kovin tutulta... Minullahan oli vähän sama tilanne yli puoli vuotta sitten. Herääminen aamuisin oli yhtä tuskaa, kun tiesi, että jotuu väkisin pakottamaan itsensä työhön jota ei enää halunnut tehdä. Se oli kamalaa.  buck2 Minua tuolloin ainakin auttoi se, että tiesin milloin se päättyisi, laskin päiviä jolloin pääsisin vihdoin uuteen työhön johon halusin. Eli ehkäpä sinäkin voit tukeutua siihen, jaksat sen avulla puristaa vielä nuo viimeiset kolme kuukautta, kun tiedät että se loppuu sitten. Minulla oli kyllä jo ihan sietämisen äärirajoilla tuo, että jos olisin yhtään pidempään joutunut kitkuttelemaan en olisi varmasti jaksanut ja sairaslomalle olisin joutunut. Ole siis tarkkana itsesi kanssa ja ole kuulolla mitä ja miten paljon ihan oikeasti enää jaksat.

Elämäni muuttui totaalisesti ja ahdistus ja kaikki se epäterve mitä vanhaan työhöni liittyi poistui kertaheitolla kun vihdoin pääsin työhön johon olin valmistunut ja jota oikeasti halusin tehdä, johon oli se sydämen palo.  smitten Entisessä työssänikään ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ne puitteet ja jatkuvat leikkaukset yms. mitä alalla on tehty veivät kyllä ne viimeisetkin "mehut". Nykyinen työ on henkisesti monella tavoin vielä rankempaa, mutta jaksan vallan mainiosti ja se on aivan ihanaa ja merkityksellistä työtä, eli rankkuudesta huolimatta antaa niin paljon. Työpuitteet, työn joustavuus, koulutusmahdollisuudet, tykytoiminta yms. on paljon paremmalla tolalla kuin entisessä paikassa, vaikka palkka ei ole sen paremmaksi muuttunut ja tietyt asiat tässäkin "instanssissa" mättävät ja pahasti,  knuppel2 mutta niitä olen täällä myös osaltani muuttamassa parempaan suuntaan, sekin antaa motivaatiota.  angel

Toivottavasti sinullekin löytyisi työ joka loksahtaisi juuri eikä melkein kohdalleen. Voimia tähän hetkeen ja muista tehdä juuri kuten sydän sanoo.  smitten

« Viimeksi muokattu: 11.03.2012 16:34:51 kirjoittanut Rakkauden valo » tallennettu
Jaana.a
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 57


Profiili
« Vastaus #7 : 12.03.2012 00:00:12 »

Kiitos vastauksista Smiley Parempi mieli tulee jo ihan lukea näitä Smiley

Olen nyt yrittänyt asennoitua jotenkin niin, että lukitsen itseni niiden inhottavien asioiden pääsemättömiin.

Tänään oli töissä oikeastaan entistä kamalampi päivä, mutta ei mitään fyysisiä oireita, en vain antanut itseni stressata niitä asioita. Se auttoi paljon kun päätin että ihan sama kaikelle mitä sielä tapahtuu, olen turvassa omassa pikku kuplassani... Cheesy

Ongelma ei tosiaan ole se ettenkö haluaisi tehdä töitä, (tai siis nyt haluan opiskella Smiley) , mutta työyhteisö on ihan kamala, ympärillä on ihan hirveän ilkeitä ihmisiä ja kauhea juonittelu ja p***an jauhanta. Työt alotin tosi innostuneesti ja positiivisella mielellä, sillä tämän alan työt ja kaikki oli aivan uutta, ja oli vilpittömästi ihanaa saada vaihtelua elämään kun olin junnannut samassa paikassa jo pitkän aikaa. Noh... se hohto sitten rapisi aika äkkiä. Aluksi yritin olla välittämättä jne, mutta kroppa ei kestä, pää ei kestä. Minusta tuntuu että työskentelen mielisairaiden ja ilkeiden ihmisten kanssa.

Ja luojan kiitos minun ei tarvi huolehtia maineen kärsimisestä työnantajan tai esimihen edessä Smiley Ei ikinä ikinä ikinä enään töihin tälle alalle, tällä paikkakunnalla tai tässä läänissä Smiley
tallennettu
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #8 : 12.03.2012 01:14:17 »

Käypä lukemassa Suojauksista infoa ja tee sellainen ennen töihin menoa. Helpottaa kummasti! Suojauksista meillä on ketju olemassa täällä. Siellä on suojausmenetelmiä vähän tipoittain, joten ketju kannattaa lueskella lävitse.
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: