seuraava »

[Vedenhelmi]

Tuli mieleeni sellainen asia, että kun aina puhutaan siitä, että kaikki negatiiviset tuntemukset, pelot sun muut esim. kun meditoi, ovat oman mielen tuotosta...niin eikös sitten yhtä lailla ne hyvätkin tuntemukset ole vain oman mielen tuotosta...? 
...Tai jos nk. paha henki on oman mielen tuotos, niin millä perusteella hyvä henki ei sitä sitten ole??
Tämmöisiä olen pohtinut.....

[Lilim*]

Niin ja mikä on "paha henki"? Kun minä en oikein tahdo edes uskoa mihinkään pahoihin henkiin, onko sellaisia ja mitenniin pahoja, miksi? Eksyneitä, hämmentyneitä, pelokkaita, vihaisiakin mutta pahoja? Ystävälleni oli joku näkijä sanonut että pitää ottaa selvää mistä omat "kyvyt" tulevat, keneltä. Ja hänen mukaansa hengille ei saisi muka puhua muuta kuin "kuka olet" ja "mitä asiaa", miksei saisi?  Minusta tuo kuulostaa jotenkin ihan liian Raamatulliselta vouhotukselta. Muuttuuko sielu irtaantuessaan ruumiistaan jotenkin niin mystisen kummalliseksi ja pelottavaksi olioksi ettei sille voi edes puhua kahta sanaa enempää  . Tässä voisi nyt joku valveutuneempi valaista asioiden todellista laitaa.

[Hiisitär]

Energiatasoja on olemassa monenlaisia. On matalampaa energiaa ja korkeampaa energiaa = energiaa silti kaikki tyynni ja samasta Alkulähteestä lähtöisin, koska mitään muutahan ei ole olemassakaan kuin Alkulähteen energia.

Matalamman tason asukkaita toki on, sekä ihmisissä että henkitasolla. Se ei silti tee heistä pahoja, ainakaan minun silmissä. Jos henkiolento - tai ihminen - heittäytyy häiriköiväksi, silloin kyseessä on häirikkö, joka on lupa poistaa häiritsemästä omaa elämää. Henkiolennon voi ohjata valoon ja kieltää tulemasta luokse (jos omat taidot/tieto/osaaminen ei riitä, meedion tai vastaavan henkilön voi kutsua paikalle) ja häiriköivälle henkilölle voi soittaa poliisit. Simple!

Jos ihminen on eläessään ikävä tapaus on täysin mahdollista, että hän jatkaa ikäviä tapoja kuoltuaankin, varsinkin, jos hän jää tähän fyysisen tason läheisyyteen. Lisäksi sielutkin tuntuvat olevan persoonia ja persoonia on joka lähtöön.

Mitä taas tulee siihen, että pahat ajatukset ja kokemukset ovat itse aiheutettuja, se pitää paikkaansa. Niin ovat hyvätkin. Siihen on kaksi peruslankaa: Ensiksikin, se mitä tunnemme, ajattelemme, teemme ja uskomme, muuttuu todeksi. Jos koemme, että elämä on pahaa ja olomme on huono, saamme lisää ärsykkeitä ja syitä elämäämme, jolla paha olo jatkuu ja olo huonenee entisestään. Sama toimii tietysti myös positiiviseen suuntaan. Toinen syy on se, että ihminen määrittelee itse elämässään mikä on "hyvää" ja "pahaa". Asiathan itsessään ovat neutraaleja, me vain valitsemme suhtautumisemme niihin. Lisäksi se, mikä on toiselle hyvää, saattaakin olla toiselle pahaa. Esimerkiksi itse omalla kohdallani lapsen saaminen olisi minulle maailmanloppu, koska en ole lainkaan äiti-ihminen. Sen kokisin "pahana", kun taas joku muu kokee lapsen syntymän "hyvänä". Periaatteessahan ei tapahdu muuta kuin, että lapsi syntyy. Täysin neutraali asia, jolle me itse annamme painoarvon suuntaan tai toiseen.