seuraava »

[jane77]

Tervehdys <3

Olen varsin uusi lueskelija tällä foorumilla. Henkistä polkua takana tässä elämässä tietoisena nyt sellainen 4 vuotta ja jokseenkin reippaasti sykäyksittäin asiat aina etenevät. Nyt pyydän neuvoja ja kokemuksen rintaäänellä vinkkejä varmaan jo foorumilla aiemminkin askarruttaneeseen juttuun. Nimittäin:

Haluan nähdä selkeämmin. Auroja, selvänäön kehittymistä. Olen kaiketi tietoisesti pitänyt tätä taitoa hiljaisella liekillä, sillä en halua tummia hahmoja sängyn reunalle hengailemaan. Erottelutyö tulee luonnostaan ja vaistomaisesti ihmisistä haistan jo nopeasti vaikka virtuaalisestikin, millä puolella ihminen on. Intuitio on aina ollut voimakas ja selvänäön lajeista selvätuntoisuus omin tapa nähdä. Ehkä se siksi onkin tehty haasteeksi. Kun näkee fyysisillä silmillä, näkemäänsä on helpompi uskoa kuin tunteisiin. Selkounia/enneunia näen joskus ja pyydettäessä varsinkin voivat olla hyvinkin voimakkaita. Opin yhdestä entisen elämän kokemuksesta unessa sen, että arkena sitä ei kannata pyytää   Sen verran voimakas kokemus ja seuraava päivä sumussa.

Nähdä haluan siksi, että voin kehittyä hoitajana. Suoraa tietä onneen ei ole, tiedän sen. Treeniä, treeniä vaan. Mutta onko pelkästään näin? Pidetäänkö kolmas silmä osittain kiinni sittenkin siksi, että en kestä vielä kaikkea, mitä sieltä tulee? Olenko liian tiedostava joidenkin asioiden suhteen ja kuvaan astuisi ehkä myös pelko? Kun pyydän, että näkökykyni selkeytyy, vahvistuu ja avautuu täysin, tuleeko automaattisesti pimeän puolen tyypit? Kysyn siksi kokemuksia. Miten olet kehittänyt ja avannut näkökykyäsi, kun olet tuntenut olevasi valmis. Miten se käytännössä ilmeni? Saitko uuden selvänäön lajin kyvyn?  Auroja en näe fyysisesti, eikä kaikki välttämättä koskaan näe. Muuta kuin sen ensimmäisen ja toisen kerroksen. Käsillä ne tunnen ja vaikka reikihoitoa tehdessä saatan automaattisesti pysähtyä sydän chakran kohdalle ja joskus nähdä jotain mielikuvia, näkyjä vaikkapa kasvin versosta, mikä kertoi sen ihmisen kohdalla ehkäpä uudesta alusta, sydämen puhdistumisesta uuden kautta jne. Olen kai vain itsekäs, koska haluan enemmän. Räjähtävää kehitystä kiitos  


Henkinen tie pyysi kulkemaan hyvin voimakkaalla selvänäköisellä kokemuksella liittyen isäni äitiin, joka on menehtynyt jo isäni ollessa lapsi. Tämä tapahtui siis silloin 4 vuotta sitten, kun aloin heräilemään. Sellaisia synkronisuuksia oli vahvistamassa viestiä, jotta varmasti tämä pahvi tajuaisi  niiden olevan totta Joissain meditaatioissa olen saanut muutaman huikean kokemuksen liittyen omaan sieluntehtävääni täällä. Sille sain vahvistuksen Reiki/enkelihoitajakouluttajaltani, joka hoidon jälkeen sanoi samat asiat, mitä meditoinnissa oli tullut eteen. Ja toki sisimmässäni ne tiedän ja tunnen paikkansapitäviksi. Halu kehittyä on voimakas ja yllättäen tänä vuonna tuo tarve välillä muuttuu turhautumiseksi (tällainen varsin tulella varustettu leijona-jousimies-oinas, yhdistelmä kun olen) useimin kuin ennen. Turhautuminen ei toki edistä mitään muuta kuin sitä, että se on viesti sisimmästä, että alappas taas opiskella ja harjoitella. Sydän vetää niin voimakkaasti kokopäiväiseksi hoitajaksi, mutta toki puhdistumista on vielä jäljellä ja arjen haasteita ratkottavana, jotta siihen päästään  


Sellaisia mietintöjä. Vanhoja topicceja lueskelin, mutta en saanut ihan selkeästi vastausta tähän mietintöön. Kiitos jo etukäteen <3

Iloa, valoa ja rakkautta

[Hiisitär]

Minulla asiat ovat edenneet täysin omalla painollaan ihan sen mukaan, miten halukas ja innokas olen ollut selvittämään keskeneräiset asiani itse Itseni kanssa - toisin sanoen, miten kovasti tietoisesti olen halunnut saada tasapainoa, rauhaa ja onnea elämääni.

Olen huomannut, että monen kohdalla "selittämättömät ilmiöt" lisääntyvät henkisen tien alussa. Olen ottanut tämän sellaisena "hei, täällä me ollaan!"-tyyppisenä vahvistuksena henkitason auttajilta, joka inspiroi ihmistä luottamaan heihin ja omiin kykyihinsä enemmän. Mustia varjoja ymv. ei tarvitse sietää, vaan ei-toivottuja vieraita voi käskeä tiukkaan sävyyn ja Rakkauden nimeen poistumaan ja jättämään rauhaan.

Ihmiset tahtovat ajatella aina ensimmäisenä, että jos he lähtevät avaamaan kykyjään, sieltä tunkee vaan hirveä hirviölauma ensimmäisenä vastaan. Höpö höpö! Jos moista pelkää, vetää puoleensa niitä hirviöitä, koska sitä saat mitä tilaat. Suosittelen aloittamaan konsultoinnit ihan ensimmäiseksi oman enkelin kanssa. Siitä voi sitten siirtyä konsultoimaan omia oppaita, arkkienkeleitä tai eläin- ja kasvimaailman energioita. Jokaisella eläin-ja kasviyksilöllä kun on oma persoonallinen energiansa ja luonteensa! Lisäksi voi opiskella avamaan kolmatta silmäänsä aistiakseen musiikkia, värien energiaa, äänten energiaa jne. Kaikkihan värähtelee tietyllä taajuudella. Minulla (jo lapsuudesta asti mukana kulkenut) synestesia on mennyt siihen pisteeseen, että melkein kaikki näkyy minulle väreinä, muotoina, makuina, tekstuureina ja tuoksuina. Jopa fiktiiviset hahmot aina Nalle Puhista Lumikkiin tuoksuvat minulle, jokainen oman värähtelytaajuutensa mukaisesti.

Ylläoleva on varmaan jo vanhaa infoa sinulle, mutta kertaus ei ole pahitteeksi.

Auroista meillä on oma ketju, olikohan se selvänäön osastolla, jossa on ohjeita aurojen näkemiseen. Täytyy muistaa, että kolmas silmä näyttää harvemmin mitään fyysisesti - itse en ole ikinä nähnyt mitään henkitason juttuja fyysisesti, enkä haluakaan. Yleensä näkeminen on juuri sitä Kolmatta Silmää eli telepaattista, suoraan mieleen tulevaa kuvaa/aistimusta. Ei siis ole viallinen tai pilalla, jos ei näe fyysisesti.

Haluan vielä muistuttaa semmoisesta asiasta, josta ei jostain syystä kauheasti puhuta, että henkiset kyvyt EIVÄT ole merkki henkisestä edistyneisyydestä. Jotenkin tuntuu niin usein tulevan vastaan ajatuksia, että "en ole henkisesti valmis tai hyvä, kun en osaa sitä enkä tätä kykyä". Ei tarvitsekaan osata. Paljon tärkeämpää kuin energiahoidon osaaminen, enneunien näkeminen, telepatia ja selvänäköisyys on tasapaino oman Itsensä kanssa niin, että elämä tuntuu hyvälle. Jos jokin henkinen kyky kiinnostaa, niin siitä vaan, sitä kohti sitten! Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen henkisesti edenneen täytyisi osata jokin kyky tai ryhtyä harjoittamaan kykyään, ollakseen "henkinen" tai "pitkälle ehtinyt" tai "valaistunut". Kyvyksi riittää jo se, että tottelee intuitioitaan

Hoitajan työstä enemmän tietävät voivat sitten vastata niihin kysymyksiin. Ainakin Eklektikko toimii hoitajana.

[Indium]

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen henkisesti edenneen täytyisi osata jokin kyky tai ryhtyä harjoittamaan kykyään, ollakseen "henkinen" tai "pitkälle ehtinyt" tai "valaistunut".

Erittäin hyvä ja tärkeä pointti minusta. Muistettaisiinpa tuo tietyissä piireissä joissa ollaan olevinaan muita parempia kun kyvyt on uskallettu ottaa käyttöön ihmisten edessä, ja jos et niin tee tai huh soikoon edes omaa mitään erityisiä kykyjä, olet sitten tietyllä tavalla muiden alapuolella. Ihan kuin ne nyt olisi tarkoitettu joidenkin hierarkioiden ja piiri pieni pyörii-systeemien kehittämiseen, ihminen vain on vallanhalussaan ja pönkityksen tarpeessaan sössinyt tuonkin hienon asian mukaan sellaiseen.

Mutta ei mennä aiheesta pois sen enempää. Tosi hyvä että tämä ketju tuli, itsekin luen silmä kovana täällä (onpas muuten kummallinen sanonta tuokin...   )

[jane77]

Eipä tarvinnut kauan taas ihmetellä, kun vastaus tuli hyvinkin tutulla tavalla... Mun on pakko avautua tästä jonnekin.

Lauantaina meditoinnille oli tilauksensa ja tulikin merkittävän mielenkiintoinen kokemus. Tämä on sitten sitä mun näkemisen lajia. Ehkä ne auratkin siitä vielä avautuvat ajan myötä. Mutta itse kokemukseen.

Liikuin tutuissa omissa pyhissä paikoissa/maisemissa mielessä, jonne aina menen meditoinneissa ja muissa mietiskelyissä. Teen aina automaattisesti enkelimeditaatiota omalla tyylillä. Ei ennaltaopittua. Siinä säästyy aikaa ja vaivaa  No vitsi vitsi, se on se luontaisin tapa ja jokaiselle löytyy se ominaisin tapa mietiskellä. Enkeleiden ollessa läsnä tunnen olevani myös suojattu ja valon ympäröimä.

Kuljin metsäistä tietä pitkin ja tapasin enkelin. Kysyin hänen nimeään ja hän ilmoitti nimekseen Azrael. Hän oli yllättävän näköinen enkeliksi (mietin siinä), sillä hän oli vähän pieni ja kitulias. Ei niinkään loistava, niinkuin muut. Mutta hän toi mukanaan rauhallisuutta ja tyyneyttä ja ilmoitti tehtäväkseen olla apunani ja tukenani. Tapasin myös toisen enkelin, jolla oli feminiininen ulkomuoto, pitkät vaaleat hiukset ja valkoinen hohtava puku, jossa oli vihreää kirjailua. Nimenkin kertoi. He veivät minut paikkaan, jonka mielsin Akaasiseksi kirjastoksi. Eteeni avautui suuren ja korkean pöydän luona suuri kirja, joka loisti jonkun sivun kohdalta. Avasin sen siitä. Kirja näytti väreilevät sivulta, kuten veden pinta. Ja sitten olin itse tapahtumassa. Sairaalassa istumassa sängyn vierellä ja sängyssä oli äitini. Hän makasi siinä kauniina, tyynenä ja menossa kotiin  Minun tehtäväni oli olla siinä hänen tukenaan ja kertoen enkeleistä sängyn ympärillä, jotka olivat hänen poismenoaan tulleet turvaamaan, vieden sielun kotiin. Itkin aikamoisesti tuon kuvan aikana. Näytin samalta kuin nyt ja äitini myös. Aikaa kun ei universumissa ole, niin tämä voisi tietysti sattua koska vaan.

Kokemus ei herättänyt pelkoa. Surua toki tuon näyn aikana. Kuolema on ihmisen elämässä normaalia kiertokulkua ja oma suhtautumiseni siihen on (vielä) neutraali. Siis toki läheisen poismeno surettaa, mutta tiedän mitä sielulle tapahtuu, joten sinänsä siitä on kaunis kuva. En ole koskaan vielä läheistä menettänyt kuolemalle. Ja olen ajatellut, että se saattaa olla seuraava elämänkoulussa. Kaikkea muuta on jo sielu halunnut oppia tässä elämässä ja nyt onkin ollut seesteisempi kausi menossa.

En tiedä koska tuo tulee tapahtumaan. Äitini on kyllä sairauksista kärsivä, vaikka nuori vielä onkin. Ja lastenlasten vuoksi toivon hänen olevan vielä pitkään läsnä fyysisestikin. Tuon näyn aikana mulla tuli mieleen aika 5 vuotta.

Tuo näky ja kokemus oli samanlainen tunneilmapiiriltään kuin mun aiemmat kohtaamiset enkeleiden kanssa meditaatioissa. En kyseenalaista enää sitä. Enkä varsinkaan, kun googletin tietoa enkeli Azraelista. Ja sehän onkin sitten arkkienkeleistä kuolemanenkeli. En muistanut sitä lainkaan! Sain siis etiäisen äitini tulevasta poismenosta näin. Valmistaakseen minua siihen menetykseen. Ja jotta voin osoittaa kaiken rakkauden äitiäni kohtaan NYT kun se on mahdollista fyysisesti tässä elämässä.

Aikamoista.

[Jaana.a]

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen henkisesti edenneen täytyisi osata jokin kyky tai ryhtyä harjoittamaan kykyään, ollakseen "henkinen" tai "pitkälle ehtinyt" tai "valaistunut".

Erittäin hyvä ja tärkeä pointti minusta. Muistettaisiinpa tuo tietyissä piireissä joissa ollaan olevinaan muita parempia kun kyvyt on uskallettu ottaa käyttöön ihmisten edessä, ja jos et niin tee tai huh soikoon edes omaa mitään erityisiä kykyjä, olet sitten tietyllä tavalla muiden alapuolella. Ihan kuin ne nyt olisi tarkoitettu joidenkin hierarkioiden ja piiri pieni pyörii-systeemien kehittämiseen, ihminen vain on vallanhalussaan ja pönkityksen tarpeessaan sössinyt tuonkin hienon asian mukaan sellaiseen.

Mutta ei mennä aiheesta pois sen enempää. Tosi hyvä että tämä ketju tuli, itsekin luen silmä kovana täällä (onpas muuten kummallinen sanonta tuokin...   )

Ymh, anteeksi kun menee ihan ohi aiheen, mutta tuosta sanonnasta, kerran kesähelteellä tultiin mun miehen kanssa kaupunkiin autolla ja kaupunki oli täynä vähäpukeisia naisia (asutaan pikkukylässä) ja se auton ajaminen jännitti vähän, niin sanoin ukolle että" Nyt silmä kovana, ja m*na löysänä!"