Mietin, että voisiko teillä Rakkauden valo ja Kuuhilda olla erittäin negatiivisia kokemuksia tatuoinneista menneistä elämistä? Vaikka tatuoinnit ovat alunalkaen olleet statussymboleita, niitä on käytetty vahvasti myös rangaistuksina.
Euroopassa oli keskiajalla sekä myöhäiskeskiajalla kiellettyä ottaa tatuointeja, koska se nähtiin Jumalan tahdon rikkomisena ja näin syntinä. Kun Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ihoon ei saa ottaa tatuointeja. Jos tatskat olisivat Jumalan tahdon mukaisia, niitä olisi ihmisellä syntyessään. (Tästä huolimatta keskiaikaisiakin tatuointeja löytyy, mm. kristillisistä hahmoista ja pyhimyksistä. Ovat todella hienoja, mutta myös todella harvinaisia!)
Tuon pohjalta voi tietysti miettiä, että onko molemmilla erittäin vahvasti uskonnollinen mennyt elämä, joka kumpuilee edelleen esiin siinä, että tatuoinnit omalla iholla tuntuvat kamalan vieraalle.
Kyllähän se olisi mahdollista...
Itselle nousi mieleen keskitysleirit ja siellä tatuoitu "sarjanumero."
Katsoin Wikipediasta, että Auschwitz on ainoa paikka missä niin on tehty.
Se ainakin olisi niin järisyttävä kokemus, että riittäisi kammottamaan tässäkin elämässä.
Tuo tiukka uskonnollisuuskin tuntuisi jotenkin sopivalta, sillä juuri tuollainen
"tatuointi tuo mukanaan jotain pahaa, se ei ole osa sinua" ajatus on omaani lähellä.
Voisi kai olla kyse jostain lapsuudessakin päähän istutetusta asiasta, tai vaikka vain ohimennen kuullusta negatiivisesta lausahduksesta, joka on pureutunut alitajuntaan
Ja minulla on jonkinlainen ällötys ihmisten pistelyä kohtaan.. en ole herkkä verelle, tai muulle, mutta olen meinannut pyörtyä kun kaverini oli ottanut kielilävärin, ja toisen kerran, kun pomoni poisti minulta neulalla jumalatonta tikkua sormesta
En kuitenkaan kärsi neulakammosta, ja pystyn pistämään itseäni tai eläimiä tarvittaessa..
