Meillä lapset ovat ihmisiä
Päätöksen suuruus kasvaa iän myötä, ja lapsi kasvaa luottamaan itseensä ja kykyynsä tehdä päätöksiä ja oppii myös vastuuta, itse päätin ja nyt olen vastuussa päätöksestäni.
Pikkuhiljaa kasvaa myös kyky ymmärtää valintojen laajuus ja vaikutus tulevaisuuteen.
On meinaan todella iso asia päättää 15-16 vuotiaana tulevaisuuden opinnoista, jos ei ole saanut päättää edes sitä, juoko ruoan kanssa ravintolassa kokista, vettä vai maitoa.
Lapsille kannattaa opettaa myös se, että jos jotain haluaa, pitää myös osata perustella miksi.
Miksi haluaa opiskella jotain tiettyä kieltä, lähteä reppumatkalle, saada uuden kännykän tai mennä parhaalle kaverille yöksi.
Aika monet asiat, joita aikuinen pitää pieninä ja mitättöminä, voivat olla valtavia lapsen maailmassa. Pieni varjo huoneen nurkassa, voi olla lapselle maailman pelottavin hirviö heti kun huoneessa on hämärää. Pieni pisto sormen voi pelottaa aikuistakin, miksei siis myös lasta?
Ei pidä vähätellä lapsen ajatuksia ja tunteita, ei ikinä.
Lapsen pitää saada elää oma elämänsä, tehdä omat kokeilunsa ja virheensäkin-
kyetä luottamaan siihen, että äidille voi ( ja uskaltaa ) tulla kertomaan kaiken, eikä äiti hypi seinille, vaan auttaa ja tukee. On paikalla ja ottaa kiinni,eikä pudota.Tämän tekstin löysin netistä enkä ole itse sitä kirjoittanut mutta yhdyn tuohon täydellisesti.
Ja toivonkin että omat lapseni ovat saaneet elää lapsuutensa edes osittain näin kuin teksti kertoo.
