Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: joskus edes vielä kahden?  (Luettu 2415 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
merjaperhana
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 59


Profiili
« : 06.07.2012 16:46:38 »

on jo niin monta kesää ilman onnea - ennen en edes miettinyt vaan tyydyin siihen mitä on.  erään ihmisen myötä kaikki muuttui. mutta olenko taas jälleen kesän ilman onnea ja läheisyyttä jollaista en ole koskaan ennen saanut kokea paitsi hänen kanssaan ja nytkin olen saanut pitää sen vain hetken kerrallaan (vaikka olen onnellinen myös niistä muruista kaipaan häntä niin kovin paljon............ !) hän ei enää osaa luottaa ja haluaisin auttaa häntä saamaan sen luottamuksen rakkauteen takaisin - kaveriksi minusta ei ole ja ystävä hän ei halua olla - mikä siis avuksi? silti vaistoan ne samat tunteet kuin minulla siellä jossain sydämen sopukoissa. saisiko joku mitään minulle avuksi.
tallennettu
Siiri 58
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 39



Profiili
« Vastaus #1 : 07.07.2012 13:23:30 »

Kirjoitit näköjään mun puolestani,miten asiat mulla oli just pari vuotta sitten,joka päättyi siihen että henkilö uskalsikin alkaa seurustella toisen kanssa ja meni kihloihin.Joka meinas narista liitoksistaan kun henkilö ääneen ihmetteli hänelle ja mun kavereilleni et mitä pahaa hän on mulle tehnyt  kun käyttäydyn kun ikinä olisi häntä tuntenukkaan.En osaa olla eron jälkeen ystävä kun tekee niin kipeetä. Mutta tästä lyhyestä suhteesta jäi ihanat muistot joita täytyy vaalia kun viimeksi nuorena tunsin niin.
Tällä hetkellä en päästä ketään lähelleni,siitäkä huolimati että yksi on piirittänyt 1,2 v. Sit mulla oli toinenkin jonka kans me ei oikeesti seurusteltu mut muuten jokin henkinen tuttuus vetää puolees kuin mikäkin,mut onneks en nää sitä kun kun kyyneleet valuu silmistä kun tapaamme.
Jonakin päivänä hoksasin et kaikki keistä olisin kiinnostunut seurustelevat ja ne josta en kertakaikkiaan välitä on mun kimpussani.Ja kun ajattelee järkevästi ,tämä nykyinen olotila on aika kiva,ei oo kenellekkään tilivelvollinen,voi tehdä mitä lystää.
Hellyyttä en oo muutenkaan elämäni aikana ylenmäärin saanut mutta sen takia varmaan olen antanut lapsilleni ja eläimille senkin edestä.
Tästä ei sulle nyt mitää apua ole mutta kohtalo toverina oleminen ja odotan mitä muut  ehdottavat meille kummallekin.Kaikkea hyvää elämääsi.
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: