Oli aivan pakko tulla tänne hieman jakamaan ajatuksiani. Elän elämässäni selkeästi suurta murroskautta, jälleen kerran, mutta vahvempana kuin koskaan. Tästä johtuen kävin eräällä tunnetulla meediolla, joka todellakin sai minut erittäin ymmälleen, sillä hän kertoi minulle asioita elämästäni siten, kuin hän olisi lukenut päiväkirjaani lapsuusajalta. Eilen illalla aloin miettimään tuota istuntoa ja kaivoin lapsuuden päiväkirjan ja löysin sieltä merkinnän vuodelta 1998.
"Ihmiset puhuu, mikä on ollut edellisessä elämässä? Mä olen varmaan ollut joku henki, en ihminen. Oon varmaan auttanut ihmisiä kun ne kärsii" Itse olen tuosta todella hämilläni, sillä olenko todellakin vaistonnut jo 13-vuotiaana olevani "erilainen" kuin muut? Meedio kertoi myös, että olen koko ajan kokenut, että en kuulu tänne maailmaan, vaan jonnekin muualle ja tuo tunne on ollut vahvana lähes koko elämäni. Jonkun ulkopuolisen, ei elävän vahva läsnäolo on oikeastaan palannut vuosien tauon jälkeen 6kk sitten kuolleen isoäitini myötä. Pystyn aistimaan ihmisistä energioita ja tunteita, joka välillä saa minut todella hämilleen.
Välillä tuntuu, että olen ihan
, mutta jotenkin tuo istunto sai minut uskomaan, että kaikki mitä aistin ja "näen", on tietyllä tapaa normaalia, eikä lainkaan epänormaalia. Silti välillä tekisi mieli oikeasti hiljentää pääni muiden ihmisten ajatuksista
