Onkohan täydenkuun ihmiset muuten enämpi poseeraajia kuin muut,
kun se kuu heijastaa sitä auringon valoa
ja Tanhua joskus sanoi, että täydenkuun ihmiset ehtivät "esittämään", ottamaan roolin,
toisin kuin esim. uudenkuun ihmiset, joilla tunnereaktio näkyy heti.
Tai jos esmes on
niin et voi peitellä tunteitas.
Ja onko se
:lla se poseeraaminen, kun se on vähän semmonen tämmönen
minä olenniinku
luonnostaan, kun semmosiksi synnyttiin,
että jos se onkin DC:llä, että tämmönen kuva yleisölle?
Jotain tuollaista hain tällä keskustelulla...
Minkälaisen kuvan haluaa antaa, ja mitä sit todellisuudessa antaa, ei aina täsmää, ei osaa antaa haluamaansa kuvaa/ilmettä itsestään.
Tai kokee sen pääasiassa vääräksi. Keillä ne sen hetkiset tunteet tulee läpi, tyyliin miettii samaan aikaan et "miltähän näytän, hitsi toi hyttynen kiusaa korvassa jne.." ei osaa keskittyä. Millaiset sit osaa "esittää" ja keskittymään rennosti tilanteeseen, eli keltä se tulee ihan luonnostaan se oma kuva esille. Jos hetkelliset ärsykkeet ja mielentila häiritsee taustalla, ei osaa rentoutua, osalla menee väkisin yrittämiseks ja osalla luonnostaan poskelleen.
Varmaan rajottaa sekin, et onko muita paikalla? Esiintymiskammo? Vai mites sit jos on yksin kuvatilanteessa ja kokee ittensä mukavaks.
Varmaan aika vaikea itse kertoo itestään et miten kokee, vaan enemmän huomaa sen toisista, miten ilmentää itteensä kameralle, ellei sit ole niinkuin mallit, että tulee jotenkin luonnostaan se pose.
Tuli tää keskustelu mieleen siitä, et kattelin vanhoja valokuvia ja mietin tutuistani, että ei hitto nuo näytä yhtään itteltään. Paitsi tilannekuvissa, joissa ne ei ehtineet reagoimaan, varautumaan mihkään. Niissä ne oli luonnollisia, heti kun ne ehti reagoimaan, niin aivan erinäköisiä. Niin sitä mietin just että mikä se ero on että kun "ehtii reagoimaan", niin mikä siinä välissä muuttuu? Kun ehtii reagoimaan, niin mitä siinä kohtaa miettii ja haluaa ilmentää, tai ei välttämättä osaa/uskalla ilmentää mitään. Lähinnä niitä planeettasijanteita, askedenttia ja aspekteja mietin...