seuraava »

[Dowie]

Eli kysymys kuuluu: Minkälaisia äkkinäisiä muutoksia olet elämäsi aikan tehnyt? Mitä siitä seurasi? Tekisitkö jotain toisin?

Itselleni tuli ajankohtaiseksi päättää työpaikastani, jämähdänkö sinne surkeasti valittamaan kohtaloani vai irtisanoudunko reippaasti ja jäisin tyhjän päälle.  Noh, tuo edellinen lause paljastaa selvästi mitä mieltä olen näistä kahdesta vaihtoehdosta! 

Haluasin uskoa, että elämä kantaa, tein minkä päätöksen vain. Mutta onpa vaikeaa ohjelmoida omaa päätä uusille ajatuksille.  Vaikka tiedostan, että en tule voimaan hyvin jatkossakaan jos töitä jatkan, niin työ on kuitenkin sellaista mitä nyt kestäisi jos hammasta vaan puree yhteen, mutta onko elämä sen arvoista.  : Olisivat työkaverit edes inhottavia, niin päätös olisi todella helppo, mutta perhana kun mukavia ovat suurimmaksi osaksi!  Päästäessäni lopullisesti irti tuosta työstä tiedän olevan vaikka mitä mahdollisuuksia minne ohjautua, eikä elämä aina anna mahdollisuuksia, mutta pelkään ettei tilaisuuksia tarjoudukkaan ja kökötän kotona odottamassa ihmettä.

Olisi mukava kuulla kokemuksia vähän pelottavistakin nopeasti päätetyistä muutoksen aloituksista ja ehkä voimme auttaa niitä, jotka muutoksen kanssa kamppailevat, oli kyse työstä, ihmissuhteista tai mistä vain.  Itselleni ei nyt tullut mieleen nopeita päätöksiä vaativia hetkiä, onkohan niitä ollutkaan! Selustan olen aina osannut varmistaa niin, ettei heti ole tarvinnut ryhtyä toimiin vaan olen saanut rauhassa pohtia ja tottua eri ajatuksiin.

Saa nostaa kortteja tai jotain.  Huomenna teen kuitenkin päätöksen enkä tiedä ehdinkö saada täältä mitään vinkkejä ja rohkaisuja, mutta niitä tarvitaan varmasti päätöksen teon jälkeenkin. Voihan muutosta suorittaa huomisen jälkeenkin parempaan suuntaan! 

[Gisella]

Mä rohkaisen tekemään ratkaisuja ja hyppäämään tuntemattomaan, sillä elämällä on tapana kantaa. Mutta esimerkiksi työasioissa olisi hyvä pitää mielessä taloudellinen tilanne ja toimeentulo. Jos rahatilanne sallii irtisanoutumisen ja sen myötä 3 kk karenssin työkkäristä/kassasta, niin mikä jottei! Mutta jos tarvitset palkan kuukausittain, niin mikset katselisi uutta työpaikkaa vielä vanhassa paikassa ollessasi? Näin ei tarvitsisi hypätä ihan tyhjän päälle. Sekään ei välttämättä ole kivaa, tai paras vaihtoehto, nimimerkillä kokemusta on 

[Faery]

Eli kysymys kuuluu: Minkälaisia äkkinäisiä muutoksia olet elämäsi aikan tehnyt? Mitä siitä seurasi? Tekisitkö jotain toisin?

Itselleni tuli ajankohtaiseksi päättää työpaikastani, jämähdänkö sinne surkeasti valittamaan kohtaloani vai irtisanoudunko reippaasti ja jäisin tyhjän päälle.  Noh, tuo edellinen lause paljastaa selvästi mitä mieltä olen näistä kahdesta vaihtoehdosta! 

Haluasin uskoa, että elämä kantaa, tein minkä päätöksen vain. Mutta onpa vaikeaa ohjelmoida omaa päätä uusille ajatuksille.  Vaikka tiedostan, että en tule voimaan hyvin jatkossakaan jos töitä jatkan, niin työ on kuitenkin sellaista mitä nyt kestäisi jos hammasta vaan puree yhteen, mutta onko elämä sen arvoista.  : Olisivat työkaverit edes inhottavia, niin päätös olisi todella helppo, mutta perhana kun mukavia ovat suurimmaksi osaksi!  Päästäessäni lopullisesti irti tuosta työstä tiedän olevan vaikka mitä mahdollisuuksia minne ohjautua, eikä elämä aina anna mahdollisuuksia, mutta pelkään ettei tilaisuuksia tarjoudukkaan ja kökötän kotona odottamassa ihmettä.

Olisi mukava kuulla kokemuksia vähän pelottavistakin nopeasti päätetyistä muutoksen aloituksista ja ehkä voimme auttaa niitä, jotka muutoksen kanssa kamppailevat, oli kyse työstä, ihmissuhteista tai mistä vain.  Itselleni ei nyt tullut mieleen nopeita päätöksiä vaativia hetkiä, onkohan niitä ollutkaan! Selustan olen aina osannut varmistaa niin, ettei heti ole tarvinnut ryhtyä toimiin vaan olen saanut rauhassa pohtia ja tottua eri ajatuksiin.

Saa nostaa kortteja tai jotain.  Huomenna teen kuitenkin päätöksen enkä tiedä ehdinkö saada täältä mitään vinkkejä ja rohkaisuja, mutta niitä tarvitaan varmasti päätöksen teon jälkeenkin. Voihan muutosta suorittaa huomisen jälkeenkin parempaan suuntaan! 

Mielestäni hyvä muutos tapahtuu vähitellen. Itse olen aina aloittanut päätöksellä siitä, että jonkin asian pitää muuttua. Lähtemispäätöksen jälkeen seurava vaihe on ollut suunnitelmien tekeminen. Jos sinä tiedät mitä haluaisit työsi tilalle, voisit alkaa suunnittelemaan, haaveilemaan ja rakentamaan mielessäsi (ja ehkäpä myös konkreettisesti) elämää muutoksen jälkeen. Ellen ole tarkalleen tiennyt mitä olen halunnut,  seuraava vaihe on ollut sen selvittäminen, mitä tahtoisin muuttaa nykyisessä tilanteessani ja miten se voisi olla mahdollista. Sitten kun olen tiennyt tarkalleen mihin olen ollut menossa, olen vain odottanut sopivaa 'merkkiä' maailmankaikkeudelta. Olen huomannut, että asiat järjestyvät kuin itsestään, kun muutos on lähtenyt liikkeelle ja olen selvittänyt pikkutarkasti itselleni miksi haluan muutosta ja mitä tahtoisin sen tilalle. Esimerkiksi tapasin nykyisen mieheni päätettyäni, millaista parisuhdetta toivoin. Mietin asiaa todella pitkään. Lopetin huonon suhteen. Sitten tein näennäisen järjettömän päätöksen ja vuokrasin itselleni asunnon näkemättä sitä. Asunto oli aivan kauhea, ero todella repivä ja ajattelin ensin tehneeni elämäni virheen. Vastakkaiseen rivitalon päätyyn kuitenkin muutti muutaman kuukauden kuluttua muutostani nykyinen mieheni ja näennäisen kurja tilanne olikin mitä suurin onnenpotku

Tyhjän päälle hyppäämisessä on se huono puoli, että vailla päämäärää.

[Dowie]

Töiden kanssa tapahtui yllättävä känne ja minulle tarjottiin aivan jotain uutta. Jotain sellaista, mitä en kyseisessä puljussa edes enää kuvitellut saavani tehdä. Että se siitäkö itsensä etsimisestä vapaudessa?  : Muutos repäisikin takaisin vastakkaiseen suuntaan. Tuli tunne, että tämä kai täytyy sitten katsastaa vielä. Pääsehän sieltä aina pois, jos siltä oikeasti tuntuu.